tiistai 19. marraskuuta 2013

Katkolla

http://yle.fi/uutiset/sahkoyhtiot_myrskyvaurioista_korjaaminen_kestaa_paivia/6938972

Noniin. Tältä se siis tuntuu, ensimmäinen sähkökatko omassa talossa. Rauhallista on, ei loksuta pesukone eikä naksu patterin termostaatti. Pilvisenä, hämäränä  iltapäivänä tuuli ulvoo peltikatossa, talo rytkähtelee ja nyt näköjään naapurin telttakatos pomppii pihallani. En saa puhelinyhteyttä Savonlinnalaiseen kaveriini, varmaan verkko kylmänä siellä päin. Eino-myrsky vyöryy Imatran yli, tai pitäisikö sanoa että enää kovemmat tuulet tässä vaiheessa.

Keittiön pöydällä palaa kynttilä, leivinuunissa räiskyy tuli ja niin tekee kohta yläkerran takassakin. Amatööriradio ja LA-puhelin ovat auki - akkuvirralla kun käyvät - mutta yleiskutsuun ei vastata. Taitaa olla katkoa muillakin pitäjän radioharrastajilla... Jos ei sähköjä ala kuulumaan, pitää paistaa makaronilaatikko leivinuunissa jahka tasaantuu. (Niska punottaen täytyy todeta, etten ole uuniani käyttänyt vielä muuhun kuin lämmittämiseen.) Tunnelma on perin seesteinen ja saa sunnuntaina (17.11.2013) sitä ollakin.

Kyllä heti alkusoitossa huomaa puutteellisen varautumisensa poikkeustilaan: keittiön ruutuvihkoon alkaa kuin varkain ilmestyä ostoslistaa ja töitä mitkä olisi pitänyt jo tehdä. Valopetroolia, öljylampun sydämiä, kynttilöitä, lyhtyjä, tolkun jatkoroikka, generaattorin jerrykannuun bensaa, juomavesikanistereita, taskulamppuja paristoineen ja kotivaraan uutta muonaa kun vanhoja tuli syötyä vaelluksella.

No miksi mie tällaissi kirjoittamaan? Koskapa, omakohtaiset kokemukseni sähköstä itsestäänselvyytenä ovat melko olemattomat. Jos joku lähipiiriini kuulumaton silmäpari tätä erehtyy lukemaan (mikä olisi kunnia!), kerrottakoon hälle vähän taustojani. Olen ollut kolme vuotta Etelä-Savossa muuan sähköyhtiön leivissä ja siellä nähnyt mm. Asta- ja Veera-myrskyt sekä Tapaninpäivän myräkän 2011. Kyllä silloin sähkölinjoilla rämpiessään tajusi miten ohuen hiuskarvan varassa on se, että keskivertosuomalaispirtissä palaa sähkövalo! Tajusi myös sen, ettei ole minun hommia tämä vaikka miten liikuntaa harrastankin. Päätöinäni tosin asensin uusia etäluettavia sähkömittareita, joten vähän hälystysluontoisia oli nuo vikakeikat. (Ja jos teillä Rantasalmella on etälukupurkki niin been there, done that!) Tuntuu aika hurjalta kuvitella täysin sähkölämmitteisiä taloja pidempien linjojen päähän, valitettavasti niitäkin on. Eikä ilmajohdoista päästä vielä piiiitkään aikaan, nykyään kovin yleinen virsi sähköyhtiöillä on että verkko ikääntyy ja uutta ei raatsis kaivaa maahan kun on jonkin hemmetinmoisen kallista lystiä se.

Ja kun rytisee, niin ikävässä tapauksessa taajama ja yleensä vähänkin siitä sivu oleva asutus on kylmänä. Palautuminen onkin sitte onnenkauppaa riippuen asumuksen sijainnista verkkoon nähden: ensin parsitaan suur- ja keskijänniteverkko sähköihin ja sitten vasta aletaan korjata pienjännitepuolta, eli niitä johtoja jotka tulee tuvan seinään. Jotta onnea vain ison sähköaseman vieressä olevalle maatilalle ja tsemppiä pikku saaressa olevalle kesämökille; toivottavasti on paljon puita ja hyvä uuni. Sähkölaitosten poijjaat tekevät varmasti parhaansa ja vähän ylikin, senkin tosiasian edessä että kovin rajallisia on korjausresurssit nykyjään. Näitä juttuja hieman tajuttuani olen käynyt ajattelemaan että on paremminkin poikkeavaa se, että immeisillä yleensä ON sähköt. Se on sellaista rauhanajan pikku ekstraa että kun painaa nappia niin jotain tapahtuu. Mahdollisesta sähköriippuvuudestaan voi jäädä kiinni silloin kun ei tapahdu - tuleeko hätä!

Pari tuntia kesti katko, sitten palasi virta. En ehtinytkään kuin raaputtaa pari ekaa tekstikappaletta paperiin... Suurkiitos korjaajille.