torstai 7. marraskuuta 2013

Viinasta

Omistankin tämän illan yhdelle jos vähän tälle toisellekin kirjoittamiselle kun on niin viiltävän koleaa ja kylmää ulkona. Ja tuli räiskyy takassa :)

Olen viime aikoina katsellut hyvän ystäväni alati lisääntyvää alkoholinkäyttöä. Katsellut!!! Vaikka tunne pääkopassa huutaa että tee jotain! Kun maailmat kulkevat eri suuntiin, on olo kerrassaan voimaton. On aivan uskomatonta miten asiat näyttävät aina kääntyvän huonoiksi. Työttömyys, masennus ja syksy ajavat täysillä. Välillä on pieniä valonpilkahduksia, esmes töitä ja sitä kautta tuloja. Kohdalle sattuvia ihmisiä, rakkauttakin.

Taikkasiis ikään kuin pikku narunpäitä tarjoaisi elämä nykittäväksi että "Psst, jotain hyvääkin välillä! Näetkö?" Vaan ei näe. Ja jos, niin niissä naruissa on piru vie kaksi päätä - kuten kuuluukin. Ihan vaan siksi että kaikki hyvä ja paha loppuu aikanaan, ollen aika mennä eteenpäin. Se pienen hyvän loppuminen vaan vaikuttaa olevan sen luokan umpikuja että on pakko vetää lärvit. Ei tämä elämä täällä Suomessa nyt todellakaan niin herkkua ole että kannattaisi jättää niitä olemattoman pieniä myötäkäymisiä keräämättä sukan varteen!

Olen kuullut ystävän itsensä tokaisevan että "työ taidatta luulla etten mie pysty lopettamaan tätä". Tuo lause sai minut surulliseksi ja pelkäämään. Olisi tehnyt mieli siihen vastata että et pystykään, mutta selkärankaa ei oikein siihen tilanteeseen löytynyt. Ei muuten löydy siihenkään että soittelisin ystävälle useammin. Omaan ihan karsean tavan/kulttuurin pelätä, että yhteydenottoni jotenkin häiritsee. Tosielämässä vaikka jauhaisikin p****a koko puhelun edestä niin se olisi takuulla sitä kaivattua yhteydenpitoa.

Jokunen päivä sitten toinen kaverini soitti minulle. Numeron oli saanut kolmannelta tutulta (on valitettavan normaalia minulla etten muista antaa numeroa!) ja esitti huolensa samasta asiasta minulle. Oli suunnattoman helpottavaa jutella asiasta ja sopia yhteinen "linja" kaverin tukemiseen, ei nyt mittään moraalisaarnaa vieä vaan ihan puhuttelua pikku vertauksin rivien välistä ja huolemme saattaminen hänen tietoonsa. Sittenpä tuntuukin taas tyhjältä ideoiden suhteen, lienee paras katsoa tilannetta siinä silloin. Lähipäivinähän tuo selviää. Toivottavasti kaverikin.

PS. Soitin äskettäin! ;)