torstai 14. marraskuuta 2013

Vietti

Tässä aamuna eräänä yövuorosta tullessani livahti taas rusakko karkuun pihamaalta jotta sepeli rapisi. Toisena aamuna taas naapurin kissa oli tarkastamassa reviiriään kuistin kupeessa (niin minähän olen siten pidemmän päälle vain asumisoikeutettu tontillani vaikka oma onkin). Sitten on tietty talitintit, oravat, päivystävät harakat ynnä muut vipeltäjät. Sitä aina miettii että kyllä olisi ankean steriili paikka ilman niitä.

Sitten joskus sattuu työkaverin tms. "viran puolesta kanssamiehen" tykö tilanteeseen jossa nähdään edellä mainittuja vipeltäjiä - ja härreguud mikä älämölö asiasta. "Vittu nyt kivääri, äkkiä!" saattaa olla kommentti tai sitten voi kivi lentää kissan perään. Aikoinaan auton ratissa kollega kaasutti lisää ja koukkasi pientareelle ehtiäkseen jäniksen päälle, ei kuulemma väliä puskurista kun oli firman auto. Entinen naapuri lotsi ilmakiväärillä tikkoja pihalta, naputtivat ja kiekuivat (?!) kuulemma niin penteleesti että piti lentoluvat peruuttaa.

Kyllä siinä suomalaisen miehen metsästysvietti loistaa niin kirkkaana jotta ihan otsaa punottaa sitä katsella. Ja jos riistahavainnon vaatimiin toimenpiteisiin saakka päästään, niin esmes ex-naapurin tapauksessa sätkyttelee maassa se käpytikka. Henkitoreissaan. Ja ex-naapuri tuntee itsensä tosimieheksi kun sai toisen elämästä päättää. Tikka heitetään sitten lehtikompostiin tahi kissalle että leiki tuolla (omalle kissalle, toisten kissoja kivitetään). Tekisi mieli joskus sanoa että syö se elukka. "-Häh?" Syö se! Nyt kun oot sen kaatanu. "-Luuletsie et jotai talitinttiä käyn syömään?" Niin. Jääkaapista haetaan sitten kaljaa peijaisiksi, pitääpä vähän makkaraakin haukata. Kun on turvallisesti muoviin pakattu.

Minä en tiedä metsästämisestä mitään, vielä. Mato-onginta ja pilkintä riittävät kunhan saa aikaiseksi lähteä kalaan. Ja kaiken pohjana se, että syödään mitä saadaan - en ymmärrä esim. termiä "urheilukalastus". Omassa katsannossani suoritus on hyväksytty vasta kun saalis on syöty ja nälkäkuolemaa siten lykätty. Plussaa vielä, jos se hernesoppa ei mätäne jääkaappiin sillä välin! Ihan oikeaan ja säänneltyyn metsästykseen en puutu, eiköhän siitä pitemmän päälle oma etiikkansa löytyne. Varmasti kyllä hyvä sellainen.

Tällaisia takapenkiltä Jyväskylästä!