tiistai 24. joulukuuta 2013

Keskitalven pikku ajatus

Vielä piti mokoma kiireisen yön töissä. Mutta viimeisen! Nyt sitten viikko vapaalla, juuri sopivasti Jouluaattoaamusta. Kohtapuoliin auton keula kääntyy kotiin päin vanhempien luo, taitaapa serkkukin tulla perheineen. Voisiko lie paremmalta tuntua (joskin väsyttää aika tavalla). Taakse jäi sieluttomien koneiden pauhu ja kiire joka ei oikeasti vie ketään oikotietä perille. Ynnä rahavirta joka ei enää auta kylläistä vatsaa ja lämmintä tupaa, vielä vähemmän rakkaitamme ja läheisiämme.

Nyt olisi The Tilaisuus välittää. Ja ottaa se ihan tavaksi asti, itsekin pelkään aivan liikaa arkielämässä kysyä että "Mitä siulle kuuluu?". Vaikka rakastan vastata siihen! Hyvän kuulumisen ei Joulunakaan tarvitse olla itseisarvo, vahva luonnoltaan on se ken myöntää olevansa vaikkapa "ihan rikki". Ja rohkea se, joka kuuntelee ja lohduttaa kykyjensä mukaan. Se toiminta tulee kyllä tosipaikassa ihan selkäpiistä eikä oppikirjoista, väitän sellaista. Tuntuu vaan että niin paljon meissä on inhimillisyyttä ettei lahjatavaravuoret sitä peitä ja niin vähän ettemmekö voisi itse sen korjaamisessa auttaa.

-Höh, menipä teksti taas tuolle nuotille kun mietin omaa ystäväpiiriä ja sitä että uskaltaisinko todella kysellä mitä kuuluu. Olisiko tuossa vaikka uudenvuoden lupaukselle aihetta?

Vesisateisena Jouluaattoaamuna toivotan lukijoille, myös niille tuntemattomille, Hyvää Joulua!