perjantai 20. joulukuuta 2013

Kylmä keikka

15.12.3013, kello on puoli kaksi yöllä. Havahdun kun minua potkitaan kintulle. Ollaan pilkkopimeällä soramontulla jossain päin Etelä-Karjalaa, pakkastakin on -12 astetta. Alan kammeta ylös kylmästä maasta ja pois makuupussista. Puolijoukkueteltan kamiinassa humisee tuli, istumakorkeudella unettava lämpö tunkee silmiin. Kaverini kuittaa kipinävahtinsa päättyneeksi lykkäämällä pari kalikkaa kamiinaan ja toivottamalla sarkastisen hyvää huomenta. Seuraavat unet on kaukana jossain, ensin pitää hoitaa yhtä sun toista päivän mittaan. Kuten vaikkapa paluumatka Imatralle, työpäivä, ruoanlaitto ja tuvan lämmitys. Mutta nyt sentään nautitaan vielä hetkinen.



Auringonpimennys?

Istahdan telttapatjalle ja mietin mitähän jännää tästä kirjoittaisin. Ainakin sen, että pari viikkoa tässä ollaan kaveriporukassa hierottu sopivaa ajankohtaa jolloin kaikki ovat vapaalla ja joutavat telttailemaan. Tällaisia leirejä, eräilyä, melontaa, vaelluksia sun muuta on näet näinä viime vuosina meillä ollut tapana pitää ja olen siitä todella iloinen. Porukkaan kuuluu hieman vaihtelevilla kokoonpanoilla 2-6 ikätoveria plus allekirjoittanut, tällä kertaa miesvahvuudeksi tuli kolme nenää. Meitä yhdistää kiinnostus selviytymiseen, erätaitoihin, luontoon sekä tietynlainen lupsakkuus (sikäli kun muita ajattelen...). Se minua suuresti viehättää, ettei kukaan juurikaan väitä näistä mitään osaavansa vaan yhteinen meininki on että "opetellaan"! Vuoden mittaan treenatuista jutuista muistuvat mieleeni kitkatulet, jänisansat, perussuunnistus ja suunnanmääritys tähdistä,  juomaveden puhdistus, risukeittimet sekä kestosuosikkina jousiammunta. Porukka omistaa neljä eri tyyppistä jousta: kaverin varsijousi, toisen kaverin talja- ja pitkäjousi sekä allekirjoittaneen omatekoinen vastakaarijousi.

Eikä tämä ole mitään extreme-selviytymistä puolialasti takapihalla erämaassa pelkkä mahdollisimman kallis veitsi ja älypuhelin varusteena, vaan ihan perustavan laatuisia asioita hieman pelkistetyllä tasolla: suoja, lämpö, vesi, ravinto - ja totta kai yhdessäolo. Joka jannulle tämä tuntuu olevan jonkinlainen henkireikä: pääsee toviksi eroon täydestä huonekorkeudesta, sähkövalaistuksesta ja irtautumaan arjen kiireestä.


Leirimme soihtuvalaistuksessa - ja 2/3 partion miesvahvuudesta

Lisään klapeja kamiinaan. Hyvin palaisivat mutta pönttö määrää tahdin: tuli sanoo vain vaimeasti "papapapapapa". Hyvä vaan, ei pääse turhia punastelemaan. Kelaan että tästähän tulikin ihan kelpo reissu vaikka alussa turhautti lähteä iltavuoron jälkeen ajamaan yön selkään keskelle ei-mitään. Ja kohta on lähtö takaisin töihin aamuvuoroon, käytännössä yhden päivän ehdin täällä olemaan. Kaverit sentään koko viikonlopun! Ohjelmassa oli ammuntaa, soihtujen tekoa, tulinuolia ja illalla telttasaunontaa. Leirikuvassa vasemmalla näkyvä telttasauna on kaverin käsialaa ja tehty vanhasta pressutallista, oikein pukuhuone ja kaikki! Uusi kiuas osoittautui tällä erää hieman alitehoiseksi: ylälauteilla lämpö ei oikein tahtonut nousta yli +40 asteen, pukuhuoneessa oli sentään "vain" -15. Kolme miestä kökötti varpaita myöten ylälauteella kuin kanat orrella. Männä talvena sentään kahdenkymmenen asteen pakkasilla saunottiin lähes normilukemissa ja löylyäkin riitti. Puhdasta tuli nytkin, pesuvesi sentään oli lämmintä. (Taisiis nestemäistä.)


Venyy, venyy. Eikä katkee. 

Telttapatjan ilmastoinnin ja tähtäimen kohdistusammunnan yhdistelmä

Soramonttu, jonne leirimme on laitettu, on kaverin sukulaisten mailla sijaintia sen tarkemmin mainostamatta. Jenkkilän termeillä kyseessä on niinsanottu "bug-out location" eli väistöpaikka (tai pakopaikka, miten vaan). Vieressä on pieni lampi ja ympärillä metsää aika lailla. Pistäydyn ulkona kävelemässä ja totean pakkasen lauhtuneen jonkin verran, kuun edessä näkyy vähän ohutta sumuharsoa. Kamiinan huminan ja kuorsauksen jäätyä etäämmäs on kuolemanhiljaista. Silmäkulmaani piirtyy nopea viiru, tähdenlento! Sitä mitä toivon, en teille kerro. Mutta sydäntä se lämmittää. Kaverin koira katselee pää kallellaan puun juurella. Teltassa kerään makuupussin ja ynnä muut kamppeet rinkkaan ja vilkaisen kelloon. Se on neljä. Potkin puolestani toista kaveria kintulle, viskaan parit kalikat kamiinaan ja kiitän reissusta. Vuoro vaihtuu, mun aika mennä on.


Kewwäämmäl, kewwäämmäl