lauantai 28. joulukuuta 2013

Tapaninajelu

Tämän blogin ei pitänyt sisältää pyöräilyasiaa vaan annas olla, kuinkas kävikään... Joulun suklaaimellökset, salamimakkarat, juustot ja piparit yhdessä ylenmääräisen loikoilun ja elokuvien kera pistivät olon vetämättömäksi parissa päivässä. Burrrrp. Pakko päästä ulos, pakko päästää veri kiertämään... En muista missä ajelin vuosi sitten mutta samantapainen suolenherättelytempaus tuli silloin tehtyä ja hupaa oli. Joulupäivänä karttaa ja tuuliennustetta katsellessa alkoi reitti hahmottumaan: Saimaan rantaa myötäillen Joutsenoon josta sitten valtakunnan rajaa myötäillen takas kotio. Ainakin suunnilleen :D Jotta akut ja lamppuset vaan laturiin, joulueväitä reppuun ja voita pyöränketjuun. Yöllä alle kunnon unet, aamupäivästä sopiva lounas ja verryttelyt. Vamos.

GPS-vermeellä nauhoitettu reitti. Alku- ja päätepisteet on tarkoituksella epätarkat!

Liekö alkutahti ollut vähän turhan rivakka vaiko kroppa muuten vaan täynnä suklaahöttöä, aika tukalalta tuntui alkumatka Hinkanlahteen saakka. Eka tauko, hien haihduttelua ja uutta nestettä sisään. Vähän parempi jatkaa.

Kuumaa kahvia, joulutorttuja ja suklaata a la carte (ja vettä)



Joutsenon kirkonkylä. Kroppa alkaa lämmetä, alan päästä tunnelmaan. Hämärää pukkaa, valojen sytytys ja heijastinliivi päälle. Maantieosuus alkaa.

Joutseno VT. Gentlemen, light up your lanterns

Viitassa lukee Penttiläntie niinkuin pitääkin. Useanpi vuosi siitä on kun viimeiksi pyörällä sitä ajelin, silloinkin olin tulossa Nuijamaalta eli suunta on nyt uusi. Useanpaan kertaan toki varmistin että minulle paljon tutunpi Suokumaantie, jolle reitti kääntyy, yhtyy tiehen vasemmalta (koilisesta). Erehtyä ei voi - taikkasiis juuri minä voin erehtyä jolloin elämästä tulee vissiin kait vaikeata. Pyöränvalo palaa rajallisen ajan, olkoonkin että mukana on otsalamppu varaparistoineen sekä aiemmin blogissa esitelty hirviölamppu. Voima kyllä riittää tähän matkaan ja riittäisi ylikin mutta se ylittävä osuus on venäläistä rulettia jota ei säkkipimeässä kylmässä viimassa aleta pelaamaan. Vesi ja rapa pitävät jalat kosteina, hikistä kroppaa pitää seisottaa maltillisesti ja käyttää voima tarpeeseen. Aina voi sattua ja tapahtua, parille henkilölle on etukäteen kerrottu matkasuunnitelmista ja he ovat puhelinsoiton päässä. Mutta silti...! Silti nyt (niinkuin muulloinkin) tulee ihan älyttömän pähee olo siitä että ollaan keskellä vihamielistä ei-mitään ja kotiin selviytyminen riippuu yksin omasta jaksamisesta, joka taas riippuu suunnistuksen onnistumisesta. Siinä on nyt varmaan SE mikä minua vetää näille reissuille.  

Sumun jo ennestään samentama horisontti katoaa pimeään Ravattilan peltojen yllä. Vastatuuli on vaihtunut sivuvastaiseksi niinkuin ounastelin. Ajallaan lähestytään puolimatkan rajapyykkiä, Suokumaantien risteystä. Joulunajan paluuliikenne(?) harvenee, mitä lähemmäs valtakunnanrajaa mennään. Konnunsuon valot näkyvät parista kohtaa. Sitten on käydä se mikä juuri minulle voi käydä: käännän katseen pois tielle kääntyvän auton kirkkaista valoista - ja jatkan suoraan. Onneksi silmäkulmassa vilahtaa kyltti: Imatra 21. Täyskäännös ja sinne.

Haaleaa kahvia, rusentuneita joulutorttuja ja suklaa loppui a la carte (lisää vettä)

Märkä hiekkatie ja noussut sumu tuntuvat syövän kaiken valon ja vauhdin. Välillä valkeat jääpolanteet vilistävät alla ja saavat putkikamelini nuljumaan sivuttain levottomana. Varsinainen voimankäyttö alkaa tällä osuudella, töytään sen kunniaksi sopivaan metsätienpistoon evästauolle. Fiilistelen ihmisen "mukavuusalueen" rajaseudun pistämätöntä tunnelmaa: märässä ja pimeässä metsässä tuulee, on kylmä ja nyt sataakin jotain tihkuntapaista. Ihquu. Pumppu lyö ja hikeä pukkaa. Pääkopasta alkaa hävitä kaikenlaista turhaa dataa ja stressiä, ainakin siellä tuntuu niin hemmetin hyvältä ja rauhaisalta. Kamppeet kasaan, korvakuulokkeista "marssimusaa" ja matka jatkuu. Hyvän aikaa.

http://www.youtube.com/watch?v=Hw5i-TVjTMg
http://www.youtube.com/watch?v=-3rGO2WhZGg (Hell March 3)
http://www.youtube.com/watch?v=uGTXF7cyJ6w
http://www.youtube.com/watch?v=yjO1bMHbDpY
http://www.youtube.com/watch?v=gzPJ0zk_K0Q
http://www.youtube.com/watch?v=Rdqzp03D-3Y


Matka joutuu, veri kiehuu ja päätän tehdä vielä kunniakierroksen Kuurmanpohjan kautta. Etupyörä viskaa kuraryöppyjä lampun valokeilaan, tie on oikeaa juoksuhiekkaa. Täällä on aina tällaista kun mie tänne satun... Päällysteen alettua ajotuntuma jää oudon utuiseksi: takarenkaasta katoaa ilmaa. Nyt onneksi selvitään eteenpäin ilman rengastöitä, joskin ojanpenkalla pumpatessa takanapa kertoo saattohoitonsa olevan loppusuoralla: koko kiekko lonksuu sivuttain vaikka linkkuja miten tiukkaa. Kiekot ovat kestäneet ajoa yllättävän pitkään hintaisikseen; eliniän odote on ylittynyt jo varmaan kaksin- tai kolminkertaisesti. (Pyörä on muuten Felt 9 Sport vm. 2011, alkuperäisillä WTB:n kiekoilla. Muu voimansiirto on mennyt jo kertaalleen uusiksi.)


Sieltä tulikin vika ulos! (kylmää kahvia, joulutorttumuruja ja haaveilua suklaasta a la carte)


Viimeiset kymmenen kilometriä mennäänkin tasaisen rauhallisesti kuulostellen. Hyvin kulkee vieläkin, joskin vian "ulos ajaminen" voi olla todellisuutta kohtapuoliin (ellei ole jo.) Tuleepahan otettua vähän iisimmin loppumatka ja kroppakin saa tasautua. Ajatukset alkaa siirtyä jo pihasaunaan joka ei tarvitse kuin tulitikkua tuohiin ja vettä kotapataan. Lopetan reitin tallennuksen yleiselle paikalle, varsinainen alku- ja päätepiste ei kuulu yleisesti julkaistavaan blogiin. Kroppa kiittää, pyörä ei.

Kokonaismatka: 72,3 km
Liikkumisaika: 3:08 h
Kokonaisaika 3:56 h
Keskinopeus liikkeessä: 21,9 km/h
Enimmäisnopeus: 41,6 km/h