perjantai 17. tammikuuta 2014

Riittäiskö sisu...?

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?47594-100-km-kerralla-vuoden-jokaisena-kuukautena

Tilaisuus tekee varkaan. Lämmin alkuvuosi ja siihen osunut fillarin iso remontti (kiekot napoineen, ketju, pakka, jarrupalat, ohjainlaakerit, vaijerit, renkaat ja polkimet uusiksi + keulahuolto) palauttivat takaraivoon taannoin Fillarifoorumilta lukemani haasteen sadan kilometrin lenkistä joka kuukausi vuoden ajan. Whoa! Tapaninajelusta innostuneena aloin katsella sääennusteita eka yritys mielessäni. Niinpä Tammikuun koettelemus meni täytäntöön vapaapäivänä 9.1.2014 B-suunnitelman muodossa (A:lla ei olisi ollut mitään tekemistä pyöräilyn tahi urheilun kanssa :D)

Lähtö oli minulle hyvin rakas tyypillinen: aamulla nukutaan kunnolla pommiin ja keskipäivä juostaan paniikissa ympäri tupaa keräten varusteita reppuun - ai niin, ois varmaan pitäny käydä kaupasta jotain eväiksi... Eväät raavitaan kasaan siitä mitä kaapista löytyy. Nyt löytyy ruisleivät joihin kalkkunaa väliin, loput piparit, sokerimehua, vettä, lisää vettä ja tietysti kahvit termariin. Matkasuunnitelma pitää sisällään nuotiotauon setäni vanhan navetan pihassa, joten kuiva aluskerrasto ja lämmintä taukovaatetta ilmestyy reppuun. Sisärengas, paikkaustarpeet, muutama työkalu ja pumppu pyörän iloksi - check. Lamppujen, puhelimen ja GPS:n lataus - check.

Verryttelen tuvan lattialla. Sumuinen iltapäivä ei enää ole valoisimmillaan, josko sitten on tänään ollutkaan. Lämpömittari kertoo vesitippoja lasissaan, että aste-pari ollaan märällä puolella. Radio rupattelee hiljaa pöydän kulmalla merisäätietoja joista otan usein osviittaa. Tunnelma on hyvin keskittynyt ja valmistautuva, vähän niinkuin varmaa maailmanloppua odottaessa. Ketju kiristyy kello 14.

Kun edes puhelin ei enää jaksa näyttää GPS-tallennetta kokonaan, sitä luulee olevansa vedossa! (Reitti piti piirtää Mapsilla jälkeenpäin)
Reppu painaa selkää, vaatetta on liikaa ja koko matka pitää muutenkin jyyrätä keskimmäisellä eturattaalla. (Etuvaihtajan vivun käyttöikä tuli lopulta täyteen pari päivää sitten, onpahan niitä harvoiksi käyviä alkuperäisosia se.) Tämä on lenkin pahin vaihe: kroppa lämpiää hitaasti, vaatetusta pitää vähennellä eikä alussa auta todellakaan pitää mitään kiirettä. Karkeat talvirenkaatkin sanovat oman jyrisevän kantansa marssivauhtiin. Vaan kyllä se siitä! Suikkalansalmessa alan päästä ajamisen meininkiin. Soinilan kohdalla laskeutuu pimeä. Pidän viimeisen juomatauon ennen Hännilää, jossa on määrä nauttia(?) eväät ja vaihtaa kuivaa ylle. Repussa käsiini osuu kamera, mitähän hemmettiä silläkin tekee pilkkopimeässä... Valokuva-anniltaan reissu osoittautuukin täydeksi nollaksi; en näe mitään tolkun kuvattavaa ja epämääräisiä taukokuvia löytyy jo aiemmasta kirjoituksestani - ne on kaikki jotenkin samannäköisiä... Niin että kerrotaan nyt mitä muistetaan.

Tauon jälkeen totean 40 kilometrin olevan takana. 60 vielä edessä, eikun vaan hirmu draivilla eteenpäin märkää hiekkatietä. Saavutan jälleen "flow-tilan" vai minkä lie, no, sama olo kuin Tapaninajelulla oli. Kilometrit jäävät taakse, Käringintiellä hätyytellään 80:n rajapyykkiä. Vaikka tie itsessään on tuttua, tästä eteenpäin mennään uutta aluetta: en ole talvella ajanut vielä näin pitkää reissua. Armottomin voima on poltettu mustaan maantiehen jo hyvän matkaa sitten ja nyt alkaa itse puurtaminen, vai liekö kehittyminen. Olo ei ole enää niin Rock.
Hiljaiseksi vetää, vettä sataa ja eturengas pirulainen lähtee alta. Vasen saapas losahtaa tiehen ja kun sen ehdin tajuta, ollaan luisuttu "kahva edellä" jo kivenheitto. Takarengas karahtaa vastaantulevien kaistan penkkaan ja katselen jäästä kiiltävää alamäkeä hölmönä, "tuostak´ mie tulin?". Onnenkaupalla ollaan pystyssä, kamoja voisi toki keräillä myös ojan pohjalta tai epäonnisenpana vastaantulijan puskurista.

Kärinki ja 6-tie jäävät taakse, Puntalassa alkaa väsyttää. Ja karkkihammasta pakottaa. Rahaakin olisi mukana muutama ege... Päätän käydä kioskilla Vuoksenniskalla, kauppaan ei yksinkertaisesti kehtaa mennä kun talvilenkeillä tuppaan ulkoisesti muistuttamaan enemmän HC-Siwanryöstäjää kuin lainkuuliaista pyöräilijää. On kuraiset saappaat, maastohousut, repun lannevyöllä pelottavia laitteita (=taskulamppu, kamera ja radiopuhelin...), käsivarsissa irtohihat ja suun ja nenän edessä tumma huivi. Ainoastaan kurainen heijastinliivi kertoo siitä että nyt saattaa olla tarkoitus toimia laillisesti :D Pitääpä joskus postata kuva ajovarusteista - eivät todellakaan ole mitään hi-tec -vermeitä.

Loppumatkasta on suu makeana. Ja messingillä! Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut vetää varmuuden vuoksi vielä pari ylimääräistä korttelinympärystä, kokonaismatkaa tuli GPS:n mukaan aika tarkasti satanen. Kello on yhdeksän illalla kun saavun takaisin pihaan. Vastoin odotuksiani paikkoja ei kolota, ainoastaan jonkinlaista polttelua tuntuu reisissä. Seuraava aamukaan ei tuo tullessaan kipuja, vaikka kilometrit tuntuvatkin jaloissa. Hyvä vaan sillä yöksi ajetaan töihin!

Kokonaismatka: 100,7 km
Liikkumisaika: 4:47 h
Kokonaisaika: 6:52 h (sis. tunnin nuotiotauon)
Keskinopeus liikkeessä: 21 km/h
Enimmäisnopeus 44,2 km/h