keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Talviennätys

Unohtuipa pariksi neljäksi viikoksi tästä kirjoittaa mutta nyt asia korjataan. Nimittäin, tuo aiemmassa postissa ollut pyöräilyhaaste "100 km kerralla vuoden jokaisena kuukautena" on selätetty helmikuun osalta! Sunnuntaina 9.2.2014 oli varsin lauha keli verrattuna edeltävien viikkojen pakkasiin - ja ennenkaikkea vapaapäivä, joten istu ja pala. Tai tiedä nyt palamisesta siinä kylmässä viimassa, istua ainakin sai!

Reittisuunnitelma oli selvä: Tapaninajelun jälkiä Suokumaalle jonnekin Joutsenon ja Venäjän rajan välille, sieltä Nuijamaalle josta Rapattilan kautta Lappeenrantaan. Siellä vähän ruumiille ravintoa, kuumat kahvit koneeseen ja 6-tietä myötäillen kotiin Imatralle.

Taas näit maps-räpellyksii! Vihreet pallukat ei oo taukoja, eihän...! :D

Uusi hiihtoasu (toimii muuten talvipyöräilyssä) joutui reissulla tulikokeeseen ja selvisi siitä hyvin arvosanoin. Niinikään pyöräilyhousut on tästedes ihan must varuste pitkillä reissuilla - sellaisetkin ostin ja paluuta vanhaan ei ole! Irtohihoista huolimatta yläkroppa tuli tällä kertaa puettua vähän liian vilpoisasti, mikä näkyi etunojapunnerrusten tarpeena tauoilla. Kohtalainen länsituuli piti kädet kylminä ja tauot lyhyinä; niitä tuli oikeastaan kolme pariminuuttista ekan 70 km rykäisyn aikana. Jälkituntuman mukaan kaksi kolmasosaa matkasta menikin vastatuuleen rempoessa ja paluumatka Imatralle oli yhtä juhlaa myötätuulessa...


Nyt ois rauhallista seilata Saimaan kanavassa


Pakollinen todiste #1

Haapasalon Ville näyttää laittaneen Nuijamaalle komian kahvilan, "Villes Mayak". Tiukasti oli kiinni, plakaati ovessa kertoi venäjäksi karua viestiään: закрыт по воскресеньям. En olis halunnutkaan kuumaa juotavaa ja lämpöä käsille...! Ajoviima alkaa kangistaa yläkroppaa enemmän ja enemmän, ei auta kuin pysyä liikkeessä. Ja parikymmentä kilometriä vielä kestää Lappeenrantaan. Jotain kumman hienoa näissä tilanteissa on ;) Työkaverit kyllä väittivät ihan suoraan masokistiksi. Lämpötila tuntuu olevan nollan yläpuolella, tiet alkavat kohta pettää. Lappeenrannassa väylät ovat jo yhtä sohjoa.


Noin komiast pytyst tulloo vesi Lappeenrannan vessoihin

Hyvän aterian ja valtavan imelän kermavaahto-latten (kuulemma kahvia sekin) päätteeksi sitten kotiin. Kuivissa varusteissa myötätuuleen ei edes tiedä ajavansa neljääkymmentä kilsaa! Se vain menee - ja se meni. Päivämatkaksi muodostuneet rapiat 110 km sivuavat tosi läheltä viimekesäistä totaaliennätystäni (118 km lastattu kärry perässä, lämmintä +28) ollen uusi ennätys talvikuukausina! Sanovat tyytyväisyyden olevan taantumusta mutta itse olen ainakin vilpittömän ylpeä tästä pikku reissusta. Tätä kirjoittaessa maaliskuu kolkuttelee parin päivän päässä - silloin meinasin käydä "pohjoisessa"!

Kokonaismatka: 115,5 km
Liikkumisaika: 5:43 h  
Kokonaisaika: 6:24 h  
Keskinopeus liikkeessä: 20,2 km/h  
Enimmäisnopeus: 42,8 km/h