perjantai 2. toukokuuta 2014

Old Sparks

Jenkkilässä on kuulemmas alkanut kesän tornadokausi, ainakin mikäli uskomme tv-uutisia (ja miksemme uskoisi...!). Kauheaa jälkeähän siellä on jo tullut, siinä ei ole itsessään mitään romantisoitavaa eikä hihkuttavaa. Mutta näin sään ääri-ilmiöistä ynnä havainto- ja viestitekniikasta kiinnostuneena olen hiljattain sikäläistä sääpalvelua seuraillut, maistellen siitä välittyvää tunnelmaa. Tuntuu jotenkin että Ameriicassa sääkin on suurenpaa. On tornadoja, voimakkaita rajuilmoja, äkkitulvia sun muuta. Ilmasto on kyllä tietysti pitkälti eri puuta kuin täällä pohjantähden alla, vaikken koko ikäni Euroopassa pysytelleenä osaakaan sanoa siihen enempää.




Em. eroista johtuen, sääilmiöistä tiedottaminenkin tuntuu olevan aivan omissa sfääreissään. Siinä missä meillä uutisten yhteydessä tokaistaan kärjistetysti että "suattaapi ropista ja rytistä, pitäkääs hatuista kiinni", jenkeillä soi pylväissä sireenit pitkän aikaa ja erityinen sääradio toitottaa notta "nyt on henkiriepu liipalla joka iikalla, valtio suosittelee vähintäänkin maahan kaivautumista". (Vaikka kyllä usein lienee aihettakin, YouToopeen ladattujen amatöörivideoiden perusteella ilma on välillä varsin puu-, multa- ja rautapitoista.) Herää vain ajatuksia että jos ei joku kuule tuon luokan hälystämistä niin pitää silloin jo puuttua muutama muukin aisti!




Radioamatöörinä minua kiehtoo myös sikäläinen koko maan kattava VHF-sääradioverkko, eräänlainen ULA-alueen "jatke" siis. Yksi sääradioasema palvelee muutamaa kaupunkia/kuntaa ja koko maassa asemia on kuulemma yli tuhat! Ohjelmisto on lievästi sanottuna askeettista sisältäen havaintotietoja, ennusteita, varoituksia, jokien virtausmääriä, ilmanlaatua ja vaikka mitä ympäristöön liittyvää jatkuvalla syötöllä 24/7. Pirukaan ei tuollaista tietokoneella tuotettua hospotusta kuuntele koko aikaa, siksipä hälytystiedotteiden alkuun annetaan erityinen digitaalinen piippa joka avaa radion vaikka se olisi äänettömällä. Netin kautta olen joitain asemia kuunnellut, lähinnä tornadovaroitusten aikaan.


Tuo edellinen näin kuriositeettina, varsinainen pointti tässä postauksessa oli julkaista muutama viimekesäinen salamakuva jotka ehtivät jo kertaalleen hukkua kiintolevyn uumeniin. En ole koskaan aiemmin saanut kuvaa salamasta, nämä ovat ne harvat onnenkantamoiset niistä paristasadasta epäonnistuneesta kuvasta jotka räpsin tuona alkukesäisenä yönä Vuoksen rannassa... Toivon jo hartaasti lisää välkkyjä tälle tulevalle kesälle! Ei nyt kuitenkaan ihan Amerikan malliin ;)


Kaikki kuvat ovat Imatralta Vuoksen yltä.