torstai 12. kesäkuuta 2014

Fatventures: Overnighter - unelmia ja kotihommia

Tämä postaus olkoon vaikkapa sikäli erikoinen että kirjoittelen tätä pieni pala kerrallaan, lähinnä tauoilla ja iltasella. Vapaa-aika kun menee pihatöissä ja saunan remontissa niin ettei sitä huomaakaan! Nyt alkaa muuan mänty olla pätkittynä, halottuna ja pinossa kuivumassa. Puoli mottia metrisiä koivuhalkoja odottelee vielä urheilijaluontoista sahuria ja pinoajaa [käy ulkona -- ei odottele enää]. Ja sitten olisi vielä erinäinen kasa männynoksia, [check] rangat talteen ja havut kiltisti puutarhajätteenä mets... kompostiin :)

Kotona on mukavaa hääräillä nyt kun on (taas...!) käyty rypemässä pari päivää jossain Kerimäki-Punkaharju -akselilla läskigummipyöritse. Kesän eka yön-yli-reissu eli vierasmaalaisittain overnighter on takana, joten kai siitä muutama fotokin kantsii tänne viskata! Ja tottakai se iänikuinen matkaselostus joka kertoo, että läksimme ekana vuorovapaapäivänä Jussin kanssa rinkat selässä ja makuupussit tangoissa Louhelta kohti Kulennoisharjua ja Laukansaaren Karjalankalliota. Eli samaa paikkaa, jossa männä kesänä yövyin ajellessani Imatra-Punkaharju-Savonlinna-Sulkava-Puumala-Imatra -kesäreissua.


On sitte siihenki käyty nojailemassa

Kerimaassa taisi olla joku ihmeen rallicross-häppeningi sulkunauhoista ja katsojista päätellen. Viimemainittuja alkoi tosin näkyä vasta hyvän matkaa tiellä ajeltuamme, olihan muuten näkemisen arvoisia ilmeitä ja huitomista! Läskeilyn keskeiseen olemukseen kuuluu että tielle tullaan vain "jostakin" ja sieltä häivytään heti kun maasto alkaa taas olla ajettavaa (mitä se todella usein on näillä laitteilla, toim. huom.)! Tälläkertaa vain tupsahdettiin ralliradalle...

[Nyt on saunan katolla kulkusillat ja tikkaat sekä lumiesteet. Pari puskaa on laitettu takapihalla matalaksi ja ruohikko ajeltu + selkä poltettu auringossa...]

Kerimaasta hengissä selviydyttyämme hakeuduimme Kulennoisharjulle. Enpä sellaistakaan tiennyt Suomessa olevan mutta niin sitä vaan oppii. Kapeaa polkua ajellessani, molemmin puolin hurmaavana avautuvaa järvimaisemaa tsiigaillessa mietin, miten helvetissä voisin kuvitella ramppaavani kaiken maailman New Yorkkeja ja Australioita läpi tuntematta edes kotiseutuani tämän vertaa?! (Kyllä en tajua teitä, tyttöparat...) Varhaispappautumisen ensioireet nostavat päätään. Toisekseen, tämä menee nyt henkilökohtaiseksi, mutta unohdan kylmin sydämin sen keväällä ideoimani kesäreissun Euroopassa. Tällä hetkellä koto-Suomi tarvii min minä tarvin koto-Suomea niin vahvasti että en lähde täältä kuin viranomaisen raahaamana! Kaikki verkot on vesissä, silmät auki ja kesä kauneimmillaan - ja asiaan osallisena olleelle; turha naukua ettei tiedä mitä tarkoitan! Juna meni jo. Ja jos nyt välttämättä jotain diibadaabaa pitää esittää, kuten töissä, niin saunan remontti vie koko kesän. Repikää mistä kiinni saatte. Aamen.


Välillä harjattiin hyttysiä pois pärstästä ja hampaista


Hää olj muahan kuajettu vaa silti näppes yrittee! Samaistuin poloiseen :)

Harju muuttuu yhtäkkiä alamäeksi palauttaen minut todellisuuteen. Kivaa sinällään joskaan paljaat käsivarret, hiki, kapea polku, kuusenoksat, kuivat karahkat ja kova vauhti eivät ole mikään paras kombinaatio keskenään. Pikku laskettelun jälkeen käsivarret ovat kuin tulessa. Lisäksi paidan kaulukseen tippuu suunnilleen puoli kiloa suomalaista metsää neulasten muodossa - painavan rinkan ja selän väliin. Ja ne tauolla iskevät hyttyset, älkää unohtako niitä! Tämä on jo melkein sellaisia fiiliksiä jolloin tekisi mieli unohtaa fyysisen kroppansa olemassaolo ja vetää pääkopan sisällä peitto korviin.


Tuntuu ilkeemmältä kuin miltä näyttää




  

[Noniin, pihasauna ei näytä enää saunalta sisältäpäin. Päivän mittaan paljastui että entinen hiljattain peltikatoksi vaihdettu huopakatto oli aikanaan lorotellut iloisesti vettä seinän väliin. Remontin voisi sanoa olevan perusteltu, sillä eristetyn seinän läpi pääsi paljain käsin! Asiaan palattaneen vielä tällä kanavalla aienpien "remontoijien" kiroamisen merkeissä, prrrkl!!]

Aikamme sompailtuamme ja vaihtelevalla mielenkiinnolla latautuvaa karttapaikkaa tutkittuamme tulimme siihen tulokseen että kilautetaan kaverille. Tai Jussi kilautti. Saatiin oikein venekyyti Nunnanniemestä Karjalankalliolle - ja ihan hyvä niin, kello kun alkoi näyttää jo aika suuria lukuja. Laukansaareen olisi muuten saanut jyrrätä vielä aimo tovin valtatien laitaa. Tuhannet kiitokset Jannelle kyydistä ja tarinoista, oli mukava nähdä taas!


Wroooom


Laukansaaren rantaa

Viimeöinen yövuoro, neljän tunnin "unet" ja päivän läskirytistely alkoivat vaatia veroaan iltapalan jälkeen ja laavun penkki tuntua jopa mukavalta alustalta. Kai siinä jotain tarinaa vielä heitettiin, en kyllä muista mihin kekustelu päättyi. Alkoholilla ei ollut väsyyni osaa, etenkään tässä allekirjoittaneen elämäntilanteessa jossa moinen litku on kokolailla pannassa. (Ja tämä on itsesuojelumekanismi, uskokaa pois. Mitataan onko selkäranka tallella!)


Porot torveen




Mañana!


 Aamulla kaurapuurokattilallisen, karsean peltisumpin ja kanssaretkeilijäin tykö rupattelun jälkeen poistuttiin taakse. Tarinaa olisi varmasti riittänyt seuraaville paikallesaapujillekin, mutta tämä pikku Itä-Suomalainen kielimuuri jätti kommunikoinnin lähinnä viittomiseksi ja hymyilemiseksi. К сожалению, я не говорю по-русски. Vesitäydennys ja välipala olisi Harjunportissa. GPS ei tällä reissulla ollut juurikaan yhteistyöhaluinen, joten edellispäivän rytinät jäi tallentamatta ja tiukkaa teki tänäänkin! Lisäksi kamera päätti ryhtyä hankalaksi, siksi näistä kuvista tuli vähän mitä tuli. Optiikasta löytyi hiekanjyväsiä, eittämättä tuliaisia Vehkataipaleelta!


Lämpimänä, seesteisenä iltpäivinä kasvavia kumpupilviä Moinsalmen suunnalla. Ja sitä jyrinää (ei näy kuvassa)!
 
Eteläisellä ja läntisellä taivaalla vaeltaa alati tummuvia pilviä. Cumulonimbus Mediocriksen tunnistan ainakin, suurimmat ovat kyllä jo Incus-asteella - eli alasinpilviä. Korviin kantautuva kumahtelu tukee tuota lapsenuskoista mielikuvaani. Tauolla näen kuinka horisontti verhoutuu sadeharsoon jossain kaukana. Kulennoisen jäätyä taakse reittimme alkaa keskittyä suurten maanteiden laitaan ja taivas takanamme jatkaa synkkenemistään. Molemmilla reissaajilla kammet alkavat pyöriä tiuhaan ja taakse vilkuillaan tuon tuosta. Sanokaa mitä sanotte mutta tässä oli sitä jotain! Harmi kyllä reissumme ottaa ja päättyy ennenkuin pilvet alkavat meitä saavuttaa; saavumme takaisin Louhelle.

Takkuilevasta GPS-tallennuksesta huolimatta reissun pituuden laskeskeltiin olevan 49 kilometrin kulmilla. Ei läheskään niitä pisinpiä keikkoja mutta ehdottomasti kesän paras! Talviturkki jäi tälläerää heittämättä, joten uusintataistelua odotellaan ;)




Oho ne tulee päälle...! Lääh

Rinnakkainen jää nyt suosiolla pikku kesätauolle, tai sitten on jäämättä. Riippuu siitä miten ajatuksia sikiää ja mitä kummaa tulee säädettyä! Kuumaa kesää juuri sinulle!