maanantai 14. heinäkuuta 2014

Pihasauna, osa 1 - Löytöjä ja järkytyksiä

Tämä ei ole mikään remonttiblogi. Tämä on näköjään nyt MYÖS remonttiblogi! Ainakin pihasaunan laitto meni sen verran syväkirurgiseksi toiminnaksi, että on lienee paikallaan kalastella epätoivoisesti lisää lukijoita kertomalla mokomasta savotasta sanoin ja kuvin. Niinkuin te muutkin teette.


Siistiä, eikö? Jatkakaas lukemista.

Aiemmissa horinoissani olen tainnut viitata asiaan, mutta sanotaan nyt sitten vielä virallisesti: asutan 50-luvun rintamamiestaloa täällä jossain. Lämmin tupa, oma lupa, kaunis piha ja - köh, omakehu haisee - mätä pihasauna! Alkukesästä otin asiakseni vilkaista sen talven aikana selvästi notkahtanutta, kiukaan yläpuolista sisäkattoa. Ylisillä kömpiessäni totesin saunassa olleen huopakaton ennen nykyistä, jokunen vuosi sitten asennettua peltikattoa. Kiitettävän hyvää sellaista. Kattoremppa on totta vie ollut aiheellinen, sikäli kun uskomme pellin alle jätetyn huopakatteen nyrkinmentäviä reikiä!


Tästähän se lähti

Mutta! Tästäpä aloitan aikaisenpien "remontoijien" ripittämisen. On sitten kannattanut jättää ne kaikki märät eristyspurut ja rakenteet uusien paneelien alle??? Sillä lopputulemalla että kuusituumainen kattoparru katkesi ranteella kääntäen, hajoten pölyksi! Muutaman sisäverhouspaneelin purettuani pääsin muutenkin takaseinästä läpi paljain käsin. Eipä ihmekään jos sisäkatto vähän niiaa...

Mie romahan! Ainut terve puunpätkä löytyi ylisiltä: perunakuokka

Moni kakku päältä kaunis. Näin totesi naapuri savottaa vilkaistessaan. Niska punaisena purin purkamistani joka ei tuntunut loppuvan purkamalla... Kolmannen (!) läpimädän sisäpaneelikerroksen tullessa vastaan alkoi olla selvää, että kyse ei suinkaan ole enää pelkästä välipohjan uusinnasta. Sokkelia vasten olleet alajuoksut väistivät turvakenkää ruskeasti pölähtäen, pystypuut sai poikki riuskalla repäisyllä ja ne välipohjan vaakaparrut... niitä ei enää ollut olemassa keskeltä. Kahdeksan neliön saunaparkani täyttyi hetkessä purusta, lahopuusta ja ylisiltä pudonneesta roinasta. Ja hiki virtasi kuten saunassa kuuluukin!


Kiuaspedin yläpuolista välipohjaa


Pukuhuoneen lattia; valmista kauraa sekin


Saunassa on näemmä asuttukin. Käytävistä päätellen tuhatpäisesti

Niinhän ne isoot poijjaat sanovat että juuri purkamisessa on se suurin työ ja vaiva. Allekirjoitan. Yövuorojen jälkeisiä unihorrostiloja fiilistellessäni isäukko antoi oman mittavan työpanoksensa purkuhommiin, siitä suuri kiitos hänelle! Kesälomani koettaessa oli jo täysin selvää mihin tuo "loma" tulee menemään. Sää oikeastaan suosi projektia, 10-15 asteen lämpötila ja ajoittainen vesisade olivat ihan must ja pop hikiselle repimiselle katon alla. Sanomalehdet ja uutiset täyttyivät siinä sivu meistä urheista suomalaisista jotka itkimme kilpaa niiden lämpimien kelien perään jotka Juhannuksena muka pitäisi olla. Vaikka puissa on lehdet ja vesi on nestemäistä räntäsateiden välillä! Tässä oltiin kuulkaas vielä hyvän matkaa mukavuusalueen sisäpuolella... Sanon mie!


Kaikkeni mä annoin


Lattian alta paljastui Imatra, Suomi ja Eurooppa!

Kun kivijalan päällä kyyhöttänyt purkukuntoinen köhkä alkoi olla rumassa kasassa saunan takana, kääntyi katse lattiaan. Eikä pelkästään infernaalisesta turhautumisesta vaan myös siitä tosiseikasta, että betonilattia oli neljänä-viitenä eri kappaleena paikoillaan. Lattiasta paljastui hellävaraisen moukarilla sivelyn jälkeen kolme toisistaan irti olevaa betonikerrosta sekä valurautainen lattiakaivo, joka tosin muistutti enemmänkin jo ruostunutta sodan aikaista lentopommia. Laatta oli aikoinaan valettu suoraan hiekan päälle, 50-luvun betonista ja vieläpä täysin ilman rautaa! Päätös lattian täydellisestä uusinnasta tuli em. faktojen valossa noin viidessä sekunnissa :D Rautakanki ja piikkakone kalisivat kilvan pari päivää ja vanha laatta lensi kaaressa ulos!


Tämä on joskus ollut lankku

Purkuoperaatiossa poistettiin loppujen lopuksi kaikki sisäverhousmateriaali, koko välipohja, kaikki takaseinän rungon pystyjuoksut, kaikki sokkelia vasten olleet vaakajuoksut, ympäri saunaa rungon pystyjuoksujen lahonneet alapäät, muurin rappaukset, koko pirstoutunut betonilattia, neljä alinta varvia ulkoverhouspaneelia, homeiset eristyspurut, lahot tuulensuojalevyt, ovet sekä pukuhuoneen puulattia ja omituinen "välioven aukko" turhaan tilaa viemästä. 

Saunaparan pystyssä pysymisen turvaamiseksi uutta runkoa rakennettiin sitä mukaa kun vanhaa purettiin pois, ja tätä kirjoittaessani jälkihoidan juuri valettua uutta betonilattiaa! Mutta järjestys ennenkaikkea, siksi paneuduin tässä yksinomaan purkamiseen. Uusia postauksia seurannee piakkoin projektin edistymisen myötä, pysykäähän kanavalla ;)