sunnuntai 3. elokuuta 2014

Pihasauna, osa 2 - Pohjan ja maan kautta

Pohjalta on suunta vain ylöspäin. Niin totesin istuessani hellepäivänä erinomaisesti tuulettuvan saunan hiekkapohjalla. Fiilistelin tuolloin hetkeä, jolloin kaikki laho köhkä oli poissa ja uudet runkopuut kiinnitetty välikattoon ja takaseinään kannattelemaan rakennusta. Muurin vanhat rappaukset oli kaluttu pois, kiuaspeti odotteli tasoitustaan ja seinien purutilat oli tulpattu villoilla alapäistään. Itseasiassa sisällä alkoi jo erottua takaseinän ja välikaton linjoja. Mitäs sitten? Sitten tarttis varmaan uuden lattian!


Ihan kuin jotain oltaisiin tekemässä


Uusi alapuu ja pystyjuoksujen alapäät, kiinni täkkipulteilla ja kulmaraudoilla. Entiset ei olleet enää puuta :/

Betonistahan sellainen lattia valettaisiin. Kesäisenä lomaviikkona kärräsin pihaan tonnin soraa, 125 kg sementtiä, paalin rytoksia (styrox; sori puhekieli), neljä raudoitusverkkoa, paljuja, uuden lattiakaivon ynnä muuta pikkusälää. Valmisteluina tasoittelin vanhan laatan alla olleen hiekan tasaiseksi vatupassin kera. Lattiakaivo hollilleen ja käsivarren mitta uutta muoviputkea vanhan jyrkästi alas viettävän betoniviemärin sisään (joka muuten on, ylläri, hyvässä kunnossa ja auki!). Sitten vain rytoksit hiekan pälle nätisti leikaten. Raudoitusverkko koropaloilla seuraavaksi. Laatalle tulisi paksuutta nimellisesti päältä viitisen senttiä - laidoilta reilut 7 cm ja kaivon kohdalla n. 4 cm.


Kaivon ja verkon asettelua (kaivo sai sittemmin ympärilleen aika paljon rautaa)

Valua edeltäneeseen päivään asti oli aikeena valaa pukuhuoneen vanhan laatan päälle uusi ohut betonikerros. Laatta oli kuitenkin niin järkyttävän vino ja raudattomana provosoitui edelleen pikku "koputtelusta", että sekin lensi pikapäätöksellä ulos. Kappaleina. Äkkiä muutama sementtisäkki lisää rautakaupasta. Olen oikeastaan iloinen tuosta päätöksestä, sainpas tehdä koko lattian alusta pitäen samasta sopasta. Vuokraamosta löytyi vielä betonimylly pönöttämään saunan edustalle, enää vesiletku talon ulkohanasta myllylle sekä paljut ja lapiot valmiiksi. Vanhempani tulisivat seuraavana päivänä valutalkoisiin. Mitäs vielä... Ai niin, muistimmehan talkooilmoituksen verottajalle? Emme hitossa. Ei ole rakennusluvan alainen homma tämä! Ja jos nyt joku välttämättä tahtoo vastaan nillittää, niin hänen kanssaan sovitaan erikseen että soppa sekoittui ja siirtyi lattiaan telepaattisesti. Se on niin helppoa ;)

 
Vettä odotellessa...

Yksi pieni juttu vielä: minä en sitten koskaan ennen ole valanut betonilattiaa. Ainoastaan jotain anturaharkkojen täyttöä kuralla tai kotitalon kellarin tasoittelua on ollut ja that's it. Enpä kyllä ollut myöskään käynyt kouluja ja armeijaa, hakenut töitä, tehnyt ruokaa, asunut omillani, saati osannut syödä ravintoa taikka hengittää ilmaa ennen niihin hommiin opettelua... Eli ei tämä nyt mitään rakettitiedettä voinut olla :D Työ tekijäänsä opettaa. Motivaatio oli ainakin kohdallaan, sillä olin työn "herra" ja tein sitä itseäni varten!


Jopas peittyy

Isäukko alkoi sitten sotkea kuraa sopivalla suhteella. Isoot poijjaat oli taas kertoneet että betonin pitää "lassahdella" myllyssä, joten äänen ilmestyttyä kannettiin parin paljun koesatsi saunan peränurkkaan. Äiti hoiti tuota logistiikkaa. Koesatsi levittyi ihan siedettävästi, sekoitussuhde pidettiin ja jatkettiin. Erä kerrallaan sekoittaessa tuli välillä vähän tiukenpaa ja välillä löysenpää soppaa, mutta valu alkoi kuin alkoikin sujua. Seinänvierustojen peiton jälkeen oli jo korkea aika miettiä kaatoja lattiakaivolle.






Ei minusta vielä liippariksi ole vaan eipä lattia betonipintaiseksikaan jää!

Kaadot... Kaiken maailman kikkoja sitä näemmä olisi niidenkin tekoon olemassa. Isäukko oli tehnyt pari mittakeppiä seitsemän ja viiden sentin mitoilla. Minulla oli muurauslasta, vatupassi, laudanpätkä, alumiininen "lana" ja ohut liippa. Yritin alkuun leikkiä joka lelulla, mutta pian liippa ja lasta muodostuivat ainoiksi tarvittaviksi kaluiksi. Päässähän on sentään silmät, jotka käskevät käsiä ihan riittävästi. Silmämäärinen työstäminen on ollut minulla aina jotenkin luontevaa ja tarkkaa. Ja kun työstettävän materiaalin käyttäytymisen kanssa pääsee kunnolla sinuiksi, tulee tekemiseen aivan toisenlaista varmuutta. Keskittyminenkin käy sitä edes kummemmin ajattelematta, ikään kuin flow-tilassa. (Minulla tosin tuo flow tarkoittaa hieman eri asioita kuin valtamediassa liikkuvat määritelmät, niihin palattaneen joskus...) Ehkä juju on siinä, ettei työssä ole mitään numeerisia mittoja ja kukaan sivullinen(kaan) ei oikeasti tiedä missä mennään!


Pääsyyllinen pukuhuoneen lattian kimpussa


Jos silmät osaavatkin nähdä ja kädet tehdä, niin pää ei ainakaan osaa laskea. Niinpä sementti sitten loppui saunan ja pukuhuoneen väliin. Tuli ex-temporaalinen ruokatauko jonka yhteydessä käväisin VIELÄ pari säkillistä lisää sementtiä. Kuuden tunnin kykkimisen jälkeen breikki oli muutenkin ihan tervetullut, oikein tuntui miten veri taas kohisi jalkoihin. Jos projektissa jokin ainesosa tuli käytettyä tarkasti niin sora; pihalla maanneesta kasasta ei jäänyt tähteeksi mitään ja naapurin pihasta hävisi vielä mystisesti yksi kottikärryllinen vastaavaa ainesta! Suuret kiitokset, asia on jo sovittu saunan takana. Pukuhuoneen lattiasta tulikin ihan siisti (taas se kehhuu retostaapi) johtuen kai siitä ettei kaatoa tarvinnut miettiä. Senkun vaan antoi liipan liitää ja tehdä tasaista. Tarvittaessa vähän lisää kuraa notkokohtaan ja uudet tasoittelut, hyvän päältä puhe.

Näin urakan päätteeksi (oho, siitä on jo monta viikkoa...) esitän vielä lämpimät kiitokset vanhemmilleni valuavusta sekä naapurille hiekkasatsista. Viime viikot olenkin sitten ottanut lunkisti ja kuivatellut laattaa, tai pitäisikö lie sanoa että kastellut vähän väliä. Kun ei kuulemma saisi liian nopsasti kuivua. Seuraavana alkaisi näköpiirissä siintää kiuaspedin tasoitus, muurin rappaus ja seinien umpeen laitto. Kysymys tuskin kuuluu että mitenhän sellaiset onnistuu, vaan että milloinhan saan itseni niihin patisteltua... Sellainen kutina kyllä on, että seurauksia saatte lukea ja nähdä tällä kanavalla!



Looks like mie almost tein sen