tiistai 28. lokakuuta 2014

Kulmikas vuosi jaarittelua

Kuulkaatten! Tämä par´aikaa lukemanne liki-joka-toisen paikan jahkailublogi täyttää tällä päivämäärällä vuosia. Kokonaisen yhden sellaisen :) Kelatkaa!! Pähkähullu projekti, jolle en osannut odottaa minkäänlaista jalansijaa tai kipinää elämässäni. Muistan ekaa viestiä naputellessa tiedostaneeni perustavanlaatuisen tapani jättää asiat kesken tai kylmästi lopettaa ne, jos ne eivät tarjoa minulle mitään. Mutta tarvitsi kokeilla. Ja kuinkas siinä kävi - nykyään huomaan käyttäväni ehtimiseen paria-kolmea aivosolua (joo okei...) funtsimiseen että "tästäkin voisi kirjoittaa"! Ja jos pääsee sytyttämään, alkaa hetken kuluttua päässä liikkua ihmeellisiä sanakäänteitä ja -leikkejä.

Olen siis jäänyt koukkuun. Siltä se nyt näyttää. Blogista on tullut eräänlainen ajatusten ja kuulumisien "komposti"; tänne on hyvä kerätä juttuja ja antaa niiden maatua pikkuhiljalleen. Maatua siinä mielessä että yleensä silmäilen vain muutamaa postaustani jälkikäteen, tarkastellen ja miettien tyyliin "olikohan tuossa nyt mitään järkeä" tai että "tuohan näyttää jo melkein tekstiltä"! Sitten jutut jäävät pois silmistä, pois mielestä ja muodostavat arkistollisen muistiinpanoja lähihistoriasta. Pyhä yksinkertaisuus. Ja kaiken idea :)

Ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää lähteä tähän harrastukseen, jos sitä mietitte. Kouluaikoina minua puukotettiin yleisesti selkään (tai siis eläminen oli muuten vaan helvettiä seuraavat kuukaudet), jos innostui kertomaan harrastuksista tahi esitti omia ideoitaan. Olen nykyisin pääosin varsin sujut wanhan menneisyyden kanssa, joten eipä revitä sitä nyt enenpää. Vasta kirjoittamisen myötä on oikeastaan alkanut tuntua siltä, ettei kaikkea syytä ja vastuuta voikaan kasata kertojan päälle. Ehei! Vastaanottajallakin on vastuu!
Niin mikä vastuu häh? No, kun vaikkapa sinä tämän luettuasi mietit että "V***n dorka", niin kumpaa teet: kuulutatko näkemyksesi koko tuttavapiirillesi ja kaiken varalta myös puolitutuille, vai kerrotko minulle suoraan miten sairaana minua pidät? Siinäpä se!
Koska internet on tunnetusti pahemman luokan lastentarha, en todellakaan odota tuon mainitun aikuisen ihmisen tunnusmerkkeihin lukeutuvan vastuun toteutuvan täällä. Asetelmassa on -ylläri pylläri- paljon samaa kuin peruskoulussa: kaikki kertomasi voidaan kääntää sinua vastaan, epämielyttävän mutu-tuntuman puolelle voidaan hetkessä kerätä suuri joukko (ryhmäpaineen edessä) samanmielisiä ja se käy vieläpä luvattoman helposti. Nimimerkin taaksekin voi aina piiloutua, mikä luo jo täysin uusia ulottuvuuksia! Olen oikeastaan nykyisin iloinen rohjettuani kirjoittelun alkutaipaleella lyödä omat kortit pöytään ja käyttää sumeilematta omaa nimeäni. Sekään ei tuntunut ihan terveeltä, mutta annoin silti mennä.

Vaikka en höpinöilläni hae mitään glamouria tai kohinaa, on ollut innostavaa huomata että niitä aina joku utelias erehtyy lukemaan. Tätä "juhlapostausta" naputellessa blogin kokonaislaskuri näyttää rapsakkaa 3200 näyttökertaa, ja luku kasvaa useimmiten noin kymmenellä päivässä! Näille luvuille saa toki vapaasti nauraa, tiedossa on että sosiaalisessa mediassa tuo em. näyttökertojen määrä voitaisiin yhtä hyvin saavuttaa tunnissa, ellei minuutissa. Mutta... Tuo mekaaninen mittari kertoo minulle pelkästä suorituksesta. Ja tämä on harrastus ja tarve - siis kaikkea muuta ;)

Tämä merkkipäivä jatkuu - ja päättyy - iltavuorolla. Juhlan kunniaksi vien kollegoille kahvipaketin ja ison Viipurinrinkelin! Syytä he eivät tiedä :D Lopuksi kiitän lämpimästi kaikkia lukemaan ja kommentoimaan vaivautuneita silmäpareja. Ihmetelkää, vihatkaa, tykätkää, jakakaa ja linkittäkää!

Olette yllättävän kantavia voimia tällä kanavalla ;)