perjantai 10. lokakuuta 2014

...No miten se viikko meni?

Oho! Aika juoksee. Minä en. Ei sen puoleen, en pystykään. Älytöntä viikkoani mausti nääs ihan kiitettävän ravakka virustulehdus, tahi flunssa tahi mikä lopulta lieneekään. Maanantai meni nukkuessa. Illalla töihin - vaan ei helkkari... Parin tunnin jälkeen raahustan ulos portista omalla luvalla. Tiistaina tekee pahaa kiivetä portaat työterveyshoitajan vastaanotolle, päänsärky on kiitettävää luokkaa. Viikon epistolaksi määrätään antibiotteja, lepoa, kuumaa mehua ja vielä lisää kuumaa mehua.

Loppuviikosta pää kestää jo kävellä. Sinne ilmaantuu myös ajatuksia joita en lopulta saa kuitenkaan kiinni paperille. Innostun pitkästä aikaa säätämään amatööriradioiden parissa, nojatuolissa saan mitattua pari viimeistä kaapelia. Pääsen lopulta käyttämään koko kesän aikana rakentelemaani antennivalikoimaa! Räkäisen juiliva kurkku ei kuitenkaan anna huutaa radioon, eikä informatiivista kuolonkorinaa ole kohteliasta levittää pitkin taajuuksia... Päädyin plaraamaan radioamatöörien digitaalisia lähetteitä tietokoneen kooderiohjelmalla. Nyt tietysti joku räkäpetteri pääsee nillittämään tietokoneen käytöstä!! Siitä vaan. Netti pysyi kuitenkin visusti kiinni. Antennit toimivat ja syntyi useita "lähiyhteyksiä" keski- ja etelä-Eurooppaan. Tavoitin mm. Kreetalla lomailevan suomalaisen amatöörin ja vaihdoimme kuulumisia. Kiitokset tarinoista myös Bernielle Ohioon ja Eduardolle Santiagoon! Kuinka olenkaan onnistunut olemaan niin passiivinen radioharrasteessa että olen jättänyt tällaisetkin "matkat" tekemättä vaikka asemani on ollut käyttökunnossa jo paremman aikaa??

Viikko meni lopulta ilman vieroitusoireita. Olen helpottunut! Ehkä tietynlaista rauhaa ja selkeyttä oli enemmän havaittavissa, kun älyluuria ei tullut vilkuiltua. Jospa vitsaus onkin siinä vehkeessä? Tietsikka vaatii aina avaamisen ja vaivaa istuutua alas. Kännykkää taas tulee räplättyä vaikka olisi tekemässä muuta. Hölmöähän se on, etenkin minulta kun muutenkin tulee peräänkuulutettua "peruna kerrallaan" -ajattelutapaa.

Tätä kirjoittaessa olo onneksi paranee jo kohisten ja pääsen kohta takaisin elävien kirjoihin, ulos ja pyörän selkään. Elämä voittaa jälleen! Älysinköhän nyt keinoälyn puuttuessa loputa itse jotain? Tutkimukset jatkuvat ;)