tiistai 21. lokakuuta 2014

Urheilua tämäkin!

Penkkiurheilu on metkaa, siis pyörän satulassa suoritettuna. Lokoisammilla penkeillä urheileminen onkin sitten minulle harvinaisenpaa toimintaa, se kannattanee jättää jalkapallo-, formula- ynnä muille faneille. Ehkä kerran-pari vuodessa sitä silti tulee tulee fiilisteltyä. Hiljattain viikonloppuna minulla oli loistava tilaisuus vetää oma kuluvan vuoden penkkikiintiöni täyteen, tällä kertaa oikein maaotteluhengessä - nimittäin radiourheilun merkeissä. Aivan oikein! Enkä nyt puhu mistään SaiPan pelin kuuntelusta, olkoonkin että Taurun setä niitä niin osuvasti selostaa ;)

Keskivertolukijoille, siis teille jotka ette ole ottaneet asiaksenne tietää mitään radioamatööritoiminnasta, valotan kuitenkin asiaa sen verran että kyseessä on pohjoismaiden välinen radioamatöörien yhteyskilpailu. Siis yksinkertaissuudessaan kilpaillaan siitä, minkä pohjoismaan amatöörit pitävät eniten radioyhteyksiä vuorokauden aikana! Tällaiseen mittelöön tarvitaan hieman yksinkertaistaen radiovastaanotin ja -lähetin, antenni sekä tietenkin näitä harrastava, hyvässä mielessä päästään vialla oleva ihminen eli operaattori. Ja mikä tärkeintä, kaikki tämä kertaa tuhat ja taas tuhat!


Edellä puhuin antennista ja yksinkertaisuudesta samassa virkkeessä; unohtakaa se

Skaban nimi oli Scandinavian Activity Contest, eli SAC. Pohjoismaita on toki useita, mutta kisan kärkikaksikko tapaa muodostua vuodesta toiseen Suomesta ja Ruotsista. Ja aivan kuten jääkiekossa, rakkaalle länsinaapurille tarttis antaa pataan oikein isän kädestä :D 

Niinpä tänä vuonna Erno, OH5FVY, otti yhteyttä allekironneeseen, OH5FQT, ja kysyi että kiinnostaako workkia SACci vähän vahvemmalla kalustolla. Näytin kisalle vihreää valoa puolittain hieman ex-tempore, toisaalta taas kiinnosti päästä pitämään meteliä ympäri maailmaa oikein kunnon asemalla! Tästä tilaisuudesta on lämpimästi kiittäminen Eskoa, OH5ES, joka antoi antennimastonsa ja radiohuoneensa käyttöömme. Tällaisia 30-40-metrisiä, kokonaan pyöriviä mastoja varustettuna omilla antenneilla jokaiselle taajuusalueelle ei sitten löydykään joka pojalta eikä edes joka mieheltä! Minulta ei ainakaan :D Oma "käyntikorttini" taajuuksille on vain talon harjalla kymmenessä metrissä killuva HF-aaltoalueen 3-elementtinen suunturi... (mikä kumma se on, selvinnee tulevissa postauksissa!)

Lauantaina 11.10. saavuimme asemalle puolilta päivin. Kisa alkaisi kello 15 Suomen aikaa, joten ehdimme (poikkeuksellisen) hyvin virittää radion ja lokiohjelmaa pyörittävän tietokoneen tällilleen. Niin, ja hörppiä iltapäiväkaffet! Kellon näyttäessä fataalia ajankohtaa, alkoi sitten armoton huutaminen mikrofoniin. Miten niin huutaminen? No, se on varsin yleinen termi kutsumiselle - ilmoitetaan että haluttaisiin yhteys jonnekin. Sikäli kun joku jossain kaukana tuon kutsun kuulee ja siihen vastaa, keskivertoinen kilpailuyhteys kuuluu (tai kuului meillä) jokseenkin näin:

-CQ CONTEST, OSCAR HOTEL FIVE BRAVO, CONTEST! 
-MIKE WHISKEY SEVEN HOTEL X-RAY TANGO!
-MIKE WHISKEY SEVEN HOTEL X-RAY TANGO, YOU´RE 59, 024 024 QSL?
-024 QSL, YOU´RE 59 178 178 QSL?
-ROGER! THANK YOU, 73, GOOD LUCK! OH5B CONTEST!...

Kilpailuyhteydessä siis vaihdetaan asematunnukset, kuuluvuusraportti, yhteyden järjestysnumero sekä lopuksi lakoninen hyvän (paremman...) jatkon toivotus. Kello käy ja nopeus on valttia. Hard-core-contestereiden mielestä esimerkissäni oli varmasti ihan liikaa jaarittelua mutta tehkää sitten itse paremmin kun kerran osaatte! Kilpailuissa tehokkaalla asemalla saattaa olla halukkaita vastaajia ihan jonoksi asti, ja näin muodostua suurikin huutosakki vastaamaan kutsuun. Ilmiö tunnetaan harrastajain piirissä pile-uppina. Muutama saatiinkin kasaan, joskin pisin piletys oli vain puolen tunnin luokkaa. 


Pitikö röhnöttää just siinä? Radio peittyy!

Ajelen asemaa illan mittaan satunnaisia pätkiä. Vasta-asemissa Eurooppa on vahvasti edustettuna, mutta yhteyksiä syntyy myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja kaukoitään. Yhtäkkiä kreikkalainen asema vastaa selvällä Suomen kielellä! Mokellan järkyttyneenä mikkiin jotain suomentapaista, en edes saa suustani sitä tavanomaista pohjanmaan-savo-karjan slangia... Sormet pomppivat näppäimistöllä (kyllä, koko kolmisormijärjestelmä on käytössä :D) Täytyy kyllä nostaa hattua Ernon systeemille; tietokone lukee radiosta taajuuden ja modulaation sekä näyttää internetin vihjesivustoilta (=cluster) sinne ilmoitettuja asemia taajuusasteikolla. Asemaa klikkaamalla pääsee suoraan taajuudelle kuuntelemaan, josko yhteys onnistuisi. Kisan aikana meidänkin asemamme (OH5B) pääsi muuten clusteriin parisen kertaa!

Saan kunnian horrostaa yöunta yhdestätoista kolmeen. Herätys kirvelee, joskin paljon vähemmän kuin jäisessä teltassa tähän vuodenaikaan. Sitäkin muuten harrastetaan taas marraskuussa kolme yötä... Radiohuoneessa on lämmintä mutta huono keli - nimittäin radiokeli. Taikka siis se kelihän on varsinaisesti ionosfäärissä, jonka ylimmän kerroksen kaksi osaa sekoittuvat öisin eivätkä heijasta korkeataajuuksisia radioaaltoja takaisin maanpinnalle. Yhteydenpidon perustuessa tuohon heijastumiseen, ei bandeilla ole kovinkaan kehuttavasti vasta-asemia. Samaa valittelee pari tavoittamaani suomalaisamatööriä. Yön mittaan yhteyksiä on kertynyt lokiin vain muutaman kymmentä, eikä minunkaan vuoroni tee lopulta asiaan poikkeusta. Pitelen muutaman yhteyden Itä-Eurooppaan "omaan piikkiin" - piristää huomattavasti vaihtaa välillä asematietoja ja kuulumisiakin kaiken suorittamisen keskellä. Jos nyt minulta kysytään, on tämä sitä mikä minua tässä kiehtoo - yhteyksien määrä ei vaan loppujen lopuksi merkitse minulle mitään, sori. Lienee selvää, etten ole kontestimiehiä.

Aamuauringon säteiden jo seuloessa läheisen pellon usvaa, alkavat yläbanditkin aueta. Odotettavissa voisi hyvinkin olla vetoja Japanin, Kauko-Idän ja Australian suuntiin. Kissan viikset... Vain Kanada ja Etelä-Afrikka saadaan lokiin. Sunnuntaiaamun kelit eivät lopulta ota suosiakseen kaukoyhteyksiä, vaikka asemalla riittäisi voimaa (tässä tapauksessa antenneja) vaikka millä mitalla. Tämä on pelin henki - hyvillä keleillä taas olen aiemmin jutellut Kanadaan ja Japaniin antennina 10-metrinen pätkä kaiutinjohtoa! 

Eurooppalaisia asemia tulee päivällä lokiin vielä runsaasti, aika-ajoin huutomyrsky on valtava. Skaban loppua kohden alkaa näyttää siltä, että yhteyksiä on kertynyt 660 kappaletta. Parin viimeisen minuutin kohdalla New Hampshirelainen asema saa yhteysnumerokseen eeppiset 666, josta häntä onnittelemme :) Silloin radion dataohjaus päättää pimentyä. Mitäs tämä nyt on? Aikakin loppuu!

Game over.

Pienissä "mitä helkkaria" -tunnelmissa päättyneen kisan jälkeen on aika kerätä kimpsut ja kiittää vielä Eskoa vieraanvaraisuudesta ja hienoista puitteista kilpailulle. Kisakiintiöni on jälleen täynnä pariksi vuodeksi. Kaksi univelkaista zombia poistuu kotia kohti ;)