keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Pihasauna, osa 3 - Potilas hengittää

Kyllä ei tulisi minusta järin hääppöistä kirurgia. Ainakaan saunaprojektini perusteella! Koko lailla harvenpi potilas näet jaksaa röhjöttää puolta vuotta leikkauspöydällä odotellen uusia sisälmyksiä, kuten saunaparkani. Projekti on vain yksinkertaisesti haukannut hiekkaa, siirtynyt luovan kypsyttelyn vaiheeseen, jäänyt kesken, horrostanut talviunta... Selityksiä on jaettu moneen suuntaan! Asian vain huomaa jälleen, kun siitä alkaa kuulla ihmettelyä kovisteluja ihmisiltä. (Elekee hättäilkö, enmie tätä teille kyhhääkkänä!) Lisäksi lähiseudulle on kohonnut kokonainen TALO alle puolessa tästä ajasta, joten johan tässä on kohta todistettava ihan itselleenkin työhön pystyvänsä! Tehdäänpä kuitenkin ensin katsaus viime syksyn pariin pieneen mutta varmaan edistysaskeleeseen:


Nurkkalautojen asentamisen jälkeen kukaan ei tajua pientä mittaeroa uuden ja vanhan paneelin välillä...





Alkusyksystä raavin kasaan rätinkiä tarvittavasta puutavarasta, sillä ulkoseinät oli saatava umpeen talveksi. Paikallisella sahalla vieraillessani näytin sahurille käsivarren mittaista pätkää alkuperäisestä, 50-luvun ulkoverhouspaneelista lähes varmana siitä ettei mikään saha enää moista valmista. "Juu ei oo noilla siun mitoilla, myö tehää parempaa! Mut ponttihan siin mänee samalviisiin." Olin ihmeissäni. Varastohallissa liki vastaavia paneeleita rötkötti koko pino! "Tää malli on nimeltään, tiiätkö, Keilavuori", opasti sahuri naputtaen mittapätkääni. Uusi paneeli olisi noin sentin leveänpää ja pari milliä paksunpaa kuin alkuperäinen, mutta ajaisi takuulla asiansa korjauskäytössäni. Niinpä minä sitten köyhdyin eräänlaisen määrän €uroja ja pääsin tyytyväisenä kuskaamaan puutavaranippua kotiin.


Vähän lisää rotia hormin ja palovillojen väliin


Syksyn mittaan reparoin myös savuhormia, jonka takaseinän eristeitä vasten jäävä pinta kärsi synnynnäisestä laastikadosta. Ymmärrän toki, ettei täysin piiloon jäävän pinnan tarvitse olla mitenkään tasainen mutta enpä kyllä tykännyt ollenkaan pienistä nokijuovista jotka lähtivät tiilten väleistä! Se meinaa myös sitä, että savukaasut ovat päässeet pikku raoista seinän eristeiden väliin. Olikin korkea aika estää 50-luvulla saavutetun marginaalisen laastin säästön aiheuttamat pahemmat haitat ja sutata puoli hormia saviuunilaastilla. Edes-hieman-parempien yöunien toivossa ;)

Saunassa on näköjään ollut aikojen alussa pönttökiuas. Sittemmin pöntön vaatima hormin yläreikä on tukittu ja tehty alemmas uusi aukko "nykykiukaalle". Uusin varmuuden vuoksi myös heppoisen oloisen paikkauksen yläreikään, laasti ja pari hassua tiilenmurua kun eivät vakuuttaneet... Tilalle kunnon tiiliä ja saviuunilaastia.



Paikattu yläreikä.


Takaseinän kerroksia, kompostori ei kuulu saunakalustukseen ;)


Julkisivujen onnistunut (jos ette työ kehu nii mie kehun ite!) ulkoverhoilu antoi potkua myös takaseinän tekoon. Se olisikin isompi prosessi, onhan koko seinä rakennettava alusta pitäen uudestaan kuten aiemmin on todettu. Ehdin vielä syksyllä asentaa villat kuivahtaneen hormin ja takaseinän tuulensuojalevyjen väliin sekä levyttää seinän umpeen.

Siivousta...


Sitten loppui työmotivaatio. Tilaa oli koko ajan ollut niukalti, uusia tarvikkeita sai etsiä purkujätekasojen väleistä ja työkalut majailivat milloin-missäkin. Työ oli alituista ees-taas siirtelyä ja väistelyä. Kaiken kukkuraksi olen ihminen, joka ei lopulta pysty toimimaan epäjärjestyksen ja sotkun keskellä! Alkoi tuntua siltä että jonkinlainen välisiivous olisi paikallaan ennen talven hiljaiseloa.

Tilasin paikalliselta kierrätysyhtiöltä pihaani 17 000 litran vetoisen siirtolavan. Tyhjällä lavalla käppäillessä käväisi kyllä mielessä pieni kylmä ajatus ylireagoinnista, toisaalta taas henkilöauton peräkärryllä olisi jätteitä saanut kuskata ikuisuuden ja päivän päälle... Vaan annas olla. Lava seisoi pihassa viikon, jonka aikana se täyttyi apinan raivolla piripintaan! Erinäiset risut, puutarhajätteet ja vanhan lattian betonikokkareet jäivät vieläpä pihaan odottamaan kevättä ja toista kyytiä. Kierrätysfirman vaaka mittasi jätekuorman painoksi liki 3000 kg! Eipä ihme että meinasi tila loppua...



Kyllä helpottaa nähdä tuo törky lavalla


Myös romu-roopelle lähti kärryllinen terveisiä. Taustalla vanha "betonilattia"!


Siivouksen jälkeistä tilantuntua en lopulta päässyt fiilistelemään kovin kauaa. Alkoi polttopuusavotta, alkutalvesta hankin saunan taakse pinoon kuusi mottia puita. Varastoa onneksi riitti, joten puolet puista jäi "pitkinä" odottelemaan kevättä ja lumien lähtöä. Eli siis juuri tätä aikaa... Nyt kun sahakin on huollettu.
 
Joten - kunhan saan tämän sairasloman lusittua ja antibioottikuurin syötyä, on paikallaan jatkaa remonttihommia. Niiden edistymiseen palaamme taas ennemmin tahi myöhemmin tällä kanavalla!
Saunan aikaisenpia edesottamuksia:

http://rinnakkaisohjelma.blogspot.fi/2014/07/pihasauna-osa-1-loytoja-ja-jarkytyksia.html
http://rinnakkaisohjelma.blogspot.fi/2014/08/pihasauna-osa-2-pohjan-ja-maan-kautta.html