maanantai 18. tammikuuta 2016

Kesämuistoja: Oravareitti, päivä 1 - Kanootin kamalan karille työnsin

Missä on kahdeksan pyörää, kuusi keulaa, neljä päätä eikä lainkaan häntää? 
Väärin ;)


Raskaasta kalustosta huolimatta ei mitkään kakkamiesten rehvit


Kyseessä on sekalaisenkirjavan seikkailijaporukkamme kesäisen kanoottiretken pyörillä liikkuva (ja kiitettävän tukevasti kuormattu) logistinen ihmehässäkkä! Volvo-voimanpesän keula osoittaa paitsi yläviistoon, myös kohti Juvaa. Eletään keskikesän hehkeää perjantai-iltaa 12.6.5015. Työt on tehty, rinkat pakattu, kanootit sidottu ja toinen logistisesti strateginen automobiili jätetty odottamaan Sulkavalle. Tähtäimessä on siten meloa noiden edellämainittujen pitäjien välille sijoittuva Oravareitti! Noin 57 kilometrin matkan taittamiseen on varattuna reilut pari vuorokautta, eli viikonloppu.

Volvon kyydissä istuvat kaiken paitsi vielä tämän ja kaikki tulevat reissut kokeneet seikkailijat "Indiaana"-Joonas, Joutsenon miäs Jukka, ratin takana Joona ja pelkäävän kartturin paikalla Anssi-Allekirjoittanut. Sivupeilistä huomaan, kuinka perässä ajava pakettiauto jättää keinuvaan kanoottivuoreemme huomattavan suuren turvavälin.



Riviin  - 'Ärjesty!


Tai ainakin häröpalloksi (Kuva: I.-Joonas)


Reitin alkupisteellä, Juva Campingin leirintäalueella on aistittavissa klassista lomatunnelmaa oluen ja karaoken (huoh - oikeesti...) ryydittäminä. Päitä kääntyy ja kaljalaseja pysähtelee, kun liikkuva lasikuitubanaanikolonna sompaillaan lähelle rantaa. Alkaa kanoottien ja varusteiden tehokas purku kuormasta.
Tehokas sksi, että läsnä on pari epämukavuustekijää: ensinnäkin, rannassa inisee melkoisen edustava määrä hyttysiä. Nälkäisiä sellaisia. Karkotteet ja pitkät hihat auttavat onneksi sietämään tätä haastavaa villin pohjolan olosuh Savon todellisuutta.
Toinen vaiva on akustinen ja nimeltään Sirpa. Tuo Arttu Wiskarin lahja* suomalaisille tärykalvoille raikaa terassilta nuotin reunuksia raapien, karaokeversiona! Siekkinen ehdottaa rivakkaa irtautumista rannasta ennen kuin joku keksii tulkita aikuisen naisen vieläkin karvaisemmalla rintaäänellä... Ehdotus saa niin yksimielisen vastaanoton että vesi roiskuu!

"-Kaikki meni, silti Sirpa vielä rakastaa."



Helpottiko? -Näkynee naamasta (Kuva: Joona)





Operaatio Liitomajava on siis päässyt toden teolla vauhtiin. Ei nimi reissua pahenna, eihän? Suoranaiseksi liidoksi ei vielä voi menoa väittää, mutta pitkästä aikaa jo pelkkä lipuminen vetten päällä tuntuu taivaalliselta. Käsillä on se hetki jolloin kaikki on uutta, jännää ja edessä - paitsi ahterin puutuminen, mikä on jokakertaista, syvältä ja takuulla edessä... Mutta ei mietitä sitä nyt. Lempeä iltatuuli hyväilee hipiää ja hätistää loputkin savolaismoskiitot pois kanoottikuntain kimpusta.

Juvan taajaman siluetti kylpee laskevan auringon ympärillä leiskuvissa pilvissä. Vesitornia katsellessani tulen ajatelleeksi kuinka aika muuttaa kuvioita ja kultaa muistoja - vielä viitisen vuotta sitten (joko siitä on niin kauan??) vaihtelin työkseni sähkömittareita näissä samaisissa Etelä-Savon maisemissa. Vaikka noina vuosina kyseiset kulmakunnat haiskahtivatkin lähinnä työlle ja pitkille päiville, tunnen nyt jonkinlaista lämpöä ja kiitollisuutta ajatellessani niitä kaikkia kohtaamisia jotka sain täällä kokea. Ikäviä ja mukavia sellaisia. Opin aistimaan paikallista mentaliteettia, elämään sen kanssa sekä jäämään vaikka suusta kiinni mikäli niikseen sattui... Kenties olisitte jopa säästyneet tämän blogin lukemiselta ilman noita vuosia ;)



Eikä nyt mainosteta Ruokolahtea


Töps! Häh? Keskellä järveä tapahtuu jotain erikoista - melan lapa tavoittaa pohjaan. Taivastelemme kotvasen veden mataluutta; pohja on alle puolen metrin päässä. Kertoman mukaan vielä matalamman veden aikaan samaan paikkaan pääsisi jopa kahlaamalla! Ilmankos eivät rannan asukkaat rälläilekään tsiisus-kaakkisilla muskeliveneillä, saattaisi vaan Pusteri haukata mutaa ja tykätä kamelia.

Taivaalla häilyvä sateenkaari kertoo ilmassa olevan vähän muutakin kuin suuren seikkailun tuntua. Kalkulointimme mukaan emme kuitenkaan ole aivan törmäyskurssilla hitaasti mataavien cumulonimbusten** kanssa, ja hyvä niin. Todellisuuden tykö ehtii vielä hyvin tehdä tuttavuutta tulevina päivinä.






Joutsenolais-imatralainen kanoottikunta ja kappale näennäisesti kauneinta "erämaata"


Täys-imatralainen kanoottikutjake ilman kunnon kuntaa (Kuva: Joona)





Järvi käy hiljalleen ahtaammaksi ja pitkulaisen tuntuiseksi. Iltausvan jo haahuillessa veden pinnalla saavumme ensimmäiselle kantopaikalle Kettulaan, Polvijoen alkupäähän. Tuulenvirekään ei enää yllä tänne. Kesäiset yölaulajat aloittelevat lurituksiaan rantapuskissa ja läheisillä pelloilla, tunnistan ainakin ruisrääkän ja satakielen. Ruokokerttustakin voisin veikata yhdeksi esiintyjäksi. [Enkä tahdo tietää, kuinka monena versiona Aikuinen nainen on jo raakuttu leirintäalueella...] 
Veden kohina kokoaa jälleen kesäillan eteerisen huuman sekoittamat ajatukset. Joen alun vanhasta padosta ei pääse läpi, joten sen viereen on rakennettu pieni "ohitusrata" kanoottien vetoa varten. Rata vaikuttaa siistiltä, joskin järven puoleinen laituri on hieman heikommassa hapessa.

Jalkautukaamme.






Kesäyön tunneissa taikaa, viet mua kevein askelin (YLÖS sieltä, prkl)


Ryminän, kolinan, eikuilun sekä yllättävän vähän liukastelun päätteeksi saamme rupiset ruuhemme Polvijokeen. Eletään kai keskiyön aikoja. Lepakot vilahtelevat äänettömästi tyynen veden päällä tuoden matkantekoon omanlaistaan tunnelmaa. Tuntuu hienolta, suorastaan etuoikeutetulta, lipua joessa vaivatta keskellä muuten niin tiheää ryteikköä. Päätän olla fantasioimatta toisille että voisimme myös yhtä hyvin raahata kanootteja pitkin risukkoa, mukkeroisia myöten suossa, savolaishyttyset ja -paarmat niskassa, puunrunkoja sahaten ja ylitellen prrkl... Sitäkin on kokeiltu tällä porukalla Ruokolahdella. Indiaana-Joonas ja Jukka ovat jo ennen sitä olleet ko. tieteenalalla aivan oma lukunsa, joten heille iso käsi moisesta.






Viriää jo keskustelua yöpuulle asettumisesta. Porukan yleinen filosofia ottaa yöpymiseen kantaa suunnilleen sen verran että "lyödään kamat tantereeseen ja päät tyynyyn kiveen kun väsyttää", mutta nyt olisi mukavaa löytää hieman ylimääräisiä mukavuuksia. Kuten vaikka nuotiopaikka.
Lappeenrannan ritareiden tulostelemista kartoista päätellen kyseeseen voisi tulla Toivion rantautumispaikka, jonka pitäisi olla kirjaimellisesti kulman takana. Sinne siis.

Toiviossa varsinaista nuotiopaikkaa ei ole, mutta emme lähde enää edemmäs yön selkään. Kartan lupailema "kuusenkatselupenkki" loistaa poissaoloaan, samoin WC. Paikalla on ainoastaan puu-cee ja siitäkin puuttuu cee. Eli siitä vaan kuuset, kusen juurelle. Metsäänhän tässä lähdettiin eikä vessaan!



Maukkaita kekäkeitä (Kuva: Joona)


Metaanipäästöt potenssiin pihvi


Tunnustettakoon, että sorrumme tekemään tulet rantaan päättyvän kärrytien päähän. Tuskinpa sentään olemme aivan ensimmäisiä, sillä paikalta löytyy viitteitä aiemmastakin tulistelusta. Ensimmäisen illan menyy pitää yleensä sisällään helpoiten pilaantuvat elintarvikkeet, niin tälläkin kerralla. Sattumanvaraista sorkkaeläintä edustava lihaköntsä pääsee hetkeksi tirisemään hiillokselle, kyytipojaksi vettä ja voileivät. Jälkkäriksi banaania. Hiljalleen sapuska asettuu verenkiertoon ja vie ajatukset loitommas todellisuudesta.

-WHIIIIIIIIIRR!!!

Rannan hiljaisuuden rikkova, täysin paranormaali ääni saa silmät pullistumaan päässä. Mitä helv... Joonas on alkanut täyttää koeajossa olevaa ilmapatjaansa ilman keuhkoja, pienellä paristopuhaltimella! Mies saa moisen mikkihiirihiustenkuivaimen käytöstä toisilta ""eränkävijöiltä""*** niin paljon haisevaa palautetta niskaansa, että vallan säälittää.
Mutta yksikään ei uskalla kysyä, kuka nukkuu mukavimmin tänä yönä ;)
Pystytämme teltan toveri Joonan kanssa ja aloitan tutustumisen omaan makuualustaani, soraan. Teltan ovi ei mene aivan kiinni asti. Toivottavasti hyttysmyrkky on kestävää sortimenttia... Verenimiöitä en onneksi ehdi juuri odotella kun todellisuus jo loittonee.

Niityt usvaan verhoutuu, taivaalla on täysikuu.
On kesäyö.****

*** 

* Eihän vaan haise sarkasmille?
** Kertokaas harrastelijasäämiehelle mitä nuo oikeasti ovat!
*** Tuo pitää kirjoittaa meidän kohdalla vähintään kaksiin heittomerkkeihin...
**** Niin väittää Topi ja Agents, en minä ;)


Trilogia jatkuu (toimituksen laiskuudesta huolimatta) vielä jonakin vuonna, tarkkaile postiasi!