perjantai 10. maaliskuuta 2017

Lister

 Kesäkuu 2016.

Olen jo pari vuotta seuraillut harrasteprojektiani paitsi huvituksen, myös kauhun sekaisin tuntein. Tarkoituksena on asteittaisen sähkösaneerauksen lisäksi laittaa kunnon varavoimakone tähän velkaiseen torpp asuinkiinteistööni. Kuten mainittu aikamäärekin varmaan kertoo, ei projektilla ole minkään valtakunnan kiire. Sähkökatkot ovat täällä kaava-alueen ulkolaidalla tuiki harvinaisia ja niiden aikana on muutenkin kivaa leikkiä sähkökatkoa, polttaa kynttilää, lämmittää uuneja ja inventoida kotivaraa. Miksi siis kuitenkin aggregaatti?
Juttuunhan tietysti nivoutuu "hieman muutakin" kuin pelkkä hullu idea. Wanha kiinnostukseni sähkömekaniikkaa ja -voimatekniikkaa kohtaan ei ole haihtunut minnekään, ala tuo nykyisin jopa leivän pöytään ja tarjoaa toisinaan ajanvietettä vielä vapaa-ajallekin. Sähkölaitoksella vietetyt työvuodet taas saivat ajattelemaan, miten pitkän ja hennon narun päässä tässä lopulta pidetäänkään sähköä muka itsestäänselvyytenä. Lisäksi dieselin jytinä ja katku ovat tarttuneet erottamattomasti radan vieressä varttuneen pikkupojan pään sisäpintaan, niissä on "sitä jotain" vaikka en konetekniikasta muuten mitään tiedäkään.
Tai ehkä juju on myös siinä? Miksi en tietäisi!

Etsiskelin käytettyä voimakonetta myyntipalstoilta joutohetkinä kai vuoden päivät. Diesel sen olla piti, ja mielellään verkkainen käynniltään. 1500 kierrosta minuutissa roklottava laite vakiintui etsinnän kohteeksi. Kävi ilmi, että minulle järkevän kokoluokan (5-10 kVA) laitokset tuppaavat olemaan harvinaista kamaa silloin kun listalta karsitaan massatuotettu kiinalainen kura sekä erinäiset 3000 r/min kiertävät nykypäristimet. Oli varsin pian selvää että hankkisin vanhan, pikkuvikaisen mutta korjauskelpoisen masiinan. Ilmoituksia tuli ja meni harvakseltaan ja kaikkia ydisti sama piirre: en oikein kerennyt väliin, kun joku muu oli jo vienyt vehkeet talteen. Oman sanansa sanoi myös sijainti; toiselta puolen Suomea en lähtisi mitään rahtaamaan.

Alkukesällä iskin sitten silmäni melko poikkeavaan ilmoitukseen. Kuvassa valurautapetiin pultattu, maamoottorin näköinen mörkö pyöritti generaattoria kiilahihnoilla. Valmistaja oli englantilainen Lister. Hakukoneiden avulla laitteen omituisuuksista selvisi yhtä sun toista kutittelevaa ja pään sisään muodostui kaksi "puoluetta", joista toinen vaati lisää tietoa ja toinen sanoi että älä ny helevetissä. Koska ilmoitus ei poistunut totuttuun tapaan viikon-parin sisällä, soitin myyjälle. Selvisi että kone toki käy ja kukkuu, mutta virtaa se ei tuota. Tässäkö se nyt olisi?



Heavy operations (heavy security)



 Myönnetään, että matka Lapinlahdelle oli pitkä kärry perässä junnattavaksi. Kuopiossa piti jo pohtia oman järkiraukan toimintakuntoa ja miettiä, mitä ihmettä täällä toimitan - ja tiesinkö oikeastaan ollenkaan, paljonko lähes tonni rautaa painaa? Mutta ei auttanut kuin olla optimistinen ja uskoa tekemisiinsä, nyt katsastettava vehje oli nimittäin käyttöarvonsa lisäksi kansainvälisellä mittapuulla peräti jokseenkin harvinainen.
Ja siitäkös tuli lisää vettä minun myllyyni!

Löysin perille ja siellähän laite seisoi, maalaistalon pihaan valetun betonipaaden päällä. Jumankavita... En ollut koskaan nähnyt niin suurta vauhtipyörää! Olin moneen otteeseen ollut ajattelevinani että kone olisi iso, mutta paikan päällä se oli ISOSTI iso! Kuten ilmoitettu oli, kokonaisuuteen kuului koneikko hihnoineen päivineen sekä patarautainen relekotelo. Konepedin tyyppikilpi kertoi että kyseessä oli ns. Start-O-Matic -kone, eli automaattikäynnisteinen dieselgeneraattori. Moottorin omassa kilvessä luki se, minkä olinkin jo tiennyt googlailustani asti - Lister VA, kuuluisan CS-mallin harvinaisempi ilmajäähdytteinen variantti vuodelta 1968.

Myyjä, iäkäämpi savoks' huasteleva herra, ajoi autonsa masiinan viereen jotta se saataisiin kairattua käyntiin auton akulla. Kone käynnistyy ns. dynastart-periaatteella, eli moottorin pyörittämä kaksoiskäämitty generaattori toimii samalla myös starttina antaen koneelle alkuvauhdit. Koska sähkötekniikka on usein luonteeltaan pettävää, oli varalla myös perinteinen käsiveivi - valurautaa sekin ja vielä puukahvalla!
Startti kelasi masiinan verkkaiseen pyörintään, kunnes pakoventtiiliä raottava "puolipuristin" vapautettiin. Kone pääsi täyden puristuksen yli ja silloin alkoi tapahtua. Savu kirveli silmiä, polttoöljy haisi lämpimässä kesäpäivässä ja jytinä oli aivan helvetillinen ;) Maa tärisi kun satoja kiloja pyörivää massaa keräsi vauhtia. Moottorin keskipakosäädin olisi ajanut koneen täyteen vauhtiin - 800-900 kierrosta minuutissa - mutta vivustoon kertynyt möhnä ja "ruuvimeisselistartista" juontava tarve pidellä sammutussolenoidia vetäneenä rajoittivat menoa. En tullut tohinassa mitanneeksi generaattorin vaihtosähköpuolta, mutta kotelon lankavastuksista nouseva vieno käry kertoi verstastunteja olevan väistämättä tiedossa. Ja eihän tässä uutta laitetta oltu hakemassakaan, kuten todettua!

Koneikon historiasta myyjä tiesi kertoa sen verran, että se oli ollut jonkin kesämökin voimalana viime vuosiin asti. Mökki oli tuolloin kytketty valtakunnan verkkoon ja Listeri jäänyt sen myötä toimettomaksi. Myyjä pohti koneen päätyneen hänelle enemmän tai vähemmän heräteostoksena, eikä hänellä ollut nykyisin juuri mielenkiintoa tai syvempää tietämystä laittaa sähköpuolta kuntoon. Mutta jokin "juttuhan" on koneessa täytynyt olla, että se on matkansa varrella ihmisiä kiinnostanut... Ja sai edelleen tuntemattoman kylähullun perävaunukeikalle Savoon!



Kotimatkalla, jossain päin Joroisia, oli paikallaan ryystää (voiton?)kaffet ja tarkastaa kärryparan oltavat!


Lähitalon traktorilla nostettiin koneikko Hiluxin perävaunuun. Sitä mukaa kun kärryn jouset ja renkaat painuivat kasaan, pullistuivat silmät päässäni. Ei hemmetti, generaattori olisi pakko irroittaa pedistä ja siirtää lavalle. Onhan sitä nyt toki ennenkin hieman roisia kuormaa ajettu, mutta koko loppupäivän maantiemarssi kauas Imatralle oli jo vähän eri juttu kuin paikalliset halkorallit. Onneksi lankkuja ja liinoja tuli varattua mukaan ja generaattorimöykky saatiin kuin saatiinkin kieriteltyä lavalle. Kärryn lasti oli varmaankin luokkaa "nippa nappa niukin naukin" lähtiessäni takaisin kohti kaukaista tunnettua.

Sen verran olen jo nousevan auringon tavaravaunuja koetellut, etten juuri epäillyt Hiluksin suoriutumista reissusta. Hyvinhän se menikin. Nelosvaihteella oli sopiva lötköttää rekkojen perässä ja Juvan-Puumalan ylämäet mentiin välillä kakkosella. Siinä ei ole mitään hävettävää, suurilla vaihteilla runtatessa taas on moni särkenyt lopulta laatikkonsa ja päässyt syyttämään itseään. Ei se woima vaan se ymmärrys!



Kiitos kippikärryn ja ropsipätkien, sain ängettyä vehkeen saunan taakse ihan "yhteen Pekkaan" (älkää kysykö miten)!


Kotiuduttuani kului muutama viikko suoraan sanoen omaa järkeä epäillessä. Koneikko seisoi pihassa pressun alla kuin suhteettoman suuri puutarhatonttu, vettä satoi ja mietin että kuinka sairaita harrastuksia ihmisellä voi olla. Kukaan kavereista ei varmaan möykyn nähtyään nielisi ensimmäistäkään mielenterveyteeni positiivisesti liittyvää ajatusta... Oikeesti. Haukkasinko kakkelia?

Vaan annas olla - oli kesä, oli kone, oli kesäkone. Järki ja pikkupojan into palautuivat hiljalleen, ja juhannuksen jälkeen oli jo pakko päästä rasvaamaan näppejä masiinan kimppussa. Katsomaan mitä kampikammio oli syönyt ja tutkimaan, miten pomminkestävä OIKEA patarautatekniikka on toteutettu. Kukaan ei kiellä harrastamasta - ja hyvä niin!

***

Maaliskuu 2017.

Tätä kirjoittaessani projekti on edennyt verkkaisesti mutta lupaavasti. Öljy- ja ruiskutusjärjestelmät on läpikäyty ja Lister horrostaa talviunta tuhdissa öljymarinaadissa pihan perällä. Myös konealusta on rakenteilla. Raporttia kunnostuksen etenemisestä sekä tarkempia teknisiä tietoja on tarkoitus julkaista tulevissa jutuissa, kevätkäynnistyksen aion jopa kuvata videolle! 

Stay tuned, "pysykäähän tuunattuina"! ;)

(Ja klassiseen kysymykseen "paljonko köyhdyit"; hieman vähemmän kuin uutta kiinalaista diesel-rutkulaa ostaessa. Sitä virhettä en tosin tule tekemään...)