"Maailma hei - älä anna sun valojen sammua, vaikka joskus kaiken täytyy tummua..."

Arvoisa lukija! Ajat muuttuvat. Niin näköjään minäkin. Olen kirjoitellut tätä blogia vuoden 2013 syksystä asti, mutta matkan varrella yhä useampi teksti on jäänyt pöytälaatikkoon - tai jopa kokonaan kirjoittamatta. Seikkailuja on silti seikkailtu, ja huomaan ajoittain löytäväni itseni sellaisten tiimellyksestä vielä tänäkin päivänä. Mikäs sen mukavampaa! Olen saanut havaita aitiopaikalta, että seikkailut pitävät sisällään muutakin kuin nämä pikku retkeni periferioissa. On retkiä niin ihmisten joukkoon kuin oman pään sisäänkin. On yksi valtava retki täällä maan päällä. Sellaisesta syntyy väkisinkin ajatuksia, ja ajatuksista tekstiä!

Vierivä kivi ei sammaloidu, vaan hioutuu kunnes kuluu tomuksi. Lukiessani vanhempia kirjoituksiani ja katsellessani valokuvia, on minun todettava että jopa karkealla tumpelolla on toivoa kehittyä puuhissaan. Työ tekijäänsä neuvoo - ja tekijän kulkiessa laput silmillä, herättelevät ystävät ja kanssakulkijat todellisuuteen kannustaen eteenpäin. Kiitos heille.

Voisin remontoida tämän blogin huomattavasti viisaammaksi, mutta jotain silti jäisi. Nimittäin alusta, koko homman runko. Ja se minun on todettava alimittaiseksi nykyisiin ja tuleviin tarpeisiini nähden.

Rinnakkaisohjelma-blogi jatkaa siis elämäänsä "kilpailijan tallissa" Wordpressin alustalla, joten suosittelen sinua siirtymään uudella alustalla majailevan blogini pariin sammuttamaan tietokoneen ja lähtemään retkelle räntäsateeseen!

Mikäli kuitenkin koira on syönyt nauhat lenkkareistasi tai joutuisit kohtaamaan ulkona force majeurin kuten sään, auringon tai vettä jossain muodossa, voit lipsahtaa uusien puolipäisten julkaisujen pariin osoitteeseen:

www.rinnakkaisohjelma.wordpress.com

Ja pssst... Siellä on oikeasti jotain uutta!